6.3.2019

Koiria, töitä ja treeniä!

No moro, hengissä ollaan! Hiljaisuutta kesti tällä kertaa ennätyspitkään. Viimeksi kirjoittelin ylirasitustilasta ja oikeastaan sen takia hiljaisuutta kesti näin keväälle asti. Viime vuosi oli raskas, niin fyysisesti huonosti nukutujen öiden takia kuin henkisestikin. Tapahtui kaikkea kurjaa ja huolehtijana huolehdin sitten kaikkea sitä. Mutta kun vastaan tulee se hetki, jolloin kurja ei enää riitä kuvaamaan tilannetta, on pakko lopettaa murehtiminen ja alkaa nauttia elämästä. Koska jos alkaisin miettiä niitä elämän paskimpia asioita, pää ei enää kestäisi.

Loppuvuodesta ei oikeastaan jäänyt mitään mieleen. Olin väsynyt. Joulun ajan söin suklaata ja nukuin. Kävelin paljon. Vähitellen olo alkoi taas helpottaa. Nyt energiaa tuntuu taas olevan ja se on hyvä, koska edessä on ihan äärettömän paljon kivoja asioita!

Mistä aloittaa? Ehkä siitä tärkeimmästä eli perheenlisäyksestä! Jeti sai viikko sitten kaverikseen siskonsa Nanun. Nanu on todella paljon Jetin oloinen ja näköinen, vain hieman aktiivisempi. Vetohommat sujuu tällä kaksikolla tosi kivasti, kun vauhdit passaavat hyvin yhteen. Suurin syy toiseen koiraan oli se, että me ei olla enää kotona yhtä paljon kuin vauvavuotena ja tuntui kurjalta ajatukselta, että Jeti olisi päivät yksinään. 
Aurinko- ja koiraenergiaa

Toinen huippujuttu on mun uusi työ! Kokeilin viime syksynä mun vanhaa työtä muutaman kuukauden ja se oli varmasti osasyy väsymykseen. Työ ei ollut minua varten. En löytänyt motivaatiota tehdä sitä. Koko ajan ahdisti, kun pitäisi tehdä mutta en saa aikaiseksi. Nämä ajatukset olivat olleet olemassa jo ennen lapsen syntymää mutta nyt ne palasivat vahvempina. Niinpä mietin, mitä haluaisin tehdä. Mikä on mun intohimo? Vastaus oli lopulta selvä. Niin selvä, että ihmettelen, miten en sitä aikaisemmin ollut keksinyt. No liikkuminen tietenkin! Niinpä aloitin alkusyksystä personal trainer -koulutuksen ja kuukauden päästä valmistun. Koulutus on ollut ihan mahtava, on ollut niin siistiä opiskella liikkumista, ruokavaliota ja hyvinvointia. Ja vielä siistimpää on ollut päästä käytännön töihin. Se tunne, kun et tunne olevasi töissä, on parasta! 
Töissä voi muun muassa juosta poluilla!

Mitä sitten omiin treeneihin? Kuten kerroin, loppuvuosi meni todella kevyesti. Saatoin käydä kerran viikossa salilla tai sitten en. Saattoi mennä monta viikkoa, että en tehnyt muuta kuin kävelin. Nyt juoksun määrä on lisääntynyt ja tehot koventuneet. Ja hyvä näin, sillä ensi kesälle on haasteellinen tavoite: NUTS YlläsPallas -polkujuoksutapahtumassa 55 km rykäisy :D Siihen saa jo vähän treenatakin! Voisin kirjoitella paremmalla ajalla lisää mun treeneistä ja sykerajatestistä, missä kävin kuukausi sitten. 

Nyt pinnasängystä kuuluu mölinää, on mentävä! Pikaisiin kuulumisiin ;)