30.6.2018

Näin äitiys on muuttanut minua

Ennen pojan syntymää tykkäsin lukea muiden kokemuksia siitä, kuinka äidiksi tuleminen on muuttanut heitä. Nyt kun vauvavuosi lähestyy loppuaan (apua!), olen miettinyt paljon, mikä minussa on muuttunut kuluneen vuoden aikana. 

1) Opin tykkäämään automatkoista. Jos mies ajaa, voin nukkua, lukea, kirjottaa blogia tai ihan vaan koomata. Kaikki sellaisia toimintoja, joihin aikaa on rajallisesti. Jos olen yksin liikenteessä, kuuntelen podcastia ja syön herkkuja. Nam. Sitten on tietenkin automatkoja, jolloin lapsi ei nuku vaan karjuu. Ne automatkat ovat helvetistä.

2) Siedän väsymystä paremmin kuin luulin. En siis ollenkaan hyvin mutta vähän kuitenkin. Toki asiat tuntuvat sata kertaa vaikeammilta väsyneenä mutta olen kuitenkin ollut melko toimintakykyinen koko vuoden vaikka välillä on nukuttu huonosti ja katkonaisesti. Olen myös oppinut, että siinä vaiheessa väsymys menee yli, kun tavarat alkavat tipahdella käsistä. Muistan eräänkin viikon, johon sisältyi kaksi kuumeista henkilöä ja yksi oksentava henkilö ja keittiön matolle tipahtanut täysi salaattikulho.
Välillä on oltu vähän väsyneitä

3) Meillehän ei sitten tule mitään muovisia leluja eikä varsinkaan mitään mistä lähtee ääntä! Nyt on ihan sama minkälainen lelu on, jos poika pysyy sen avulla paikallaan sen aikaa, että voin käydä vessassa.

4) Suhtautumiseni liikkumiseen on muuttunut. Vielä opiskeluaikoina liikkuminen oli useimmiten melko ulkonäkökeskeistä: piti liikkua, että näytti hyvältä. Eli laihalta. Muutos tässä asiassa oli jo tapahtumassa ennen lastakin, mutta nyt tämä on ollut helpommin hoksattavissa. Aikaa liikkumiselle ei enää ole rajattomasti, joten liikkumisesta on tullut luksusta, jonka tuomaa hyvää oloa osaa arvostaa. Lisäksi, kun on päivät kotona, niin eipä täällä ole ketään, ketä kiinnostaisi miltä näytän :D

5) Olenkin sosiaalinen. Olen pitänyt itseäni aina epäsosiaalisena ja yksinoloa rakastavana mutta kun olen ollut viisi päivää pojan kanssa kahdestaan kotona, niin alan jutella vaikka talitintille, jos se vaan kuuntelee.
Jaa löytyiskö talitinttiä äitille juttukaveriksi?

6) Höyrähdin sittenkin vauvanvaatteista. Onhan se nyt ihan hullua maksaa vauvanvaatteista 20 euroa. Joo, niin taisin paasata vielä vuosi sitten. Olen vielä samaa mieltä ihan vastasyntyneen vaatteista, koska ne jäävät tosi nopeasti pieneksi. Kun vaatteita voi pitää jo vähän kauemmin niin tykkään ostaa laadukkaita vaatteita, jotka kestävät. Onneksi kirppareilta löytyy tosi hyvälaatuisia vaatteita, joten en ole ihan hirveästi köyhtynyt. Mutta että ihan lastenvaatekutsuille? Sitä en olisi kyllä uskonut!
Popia sen olla pitää!

7) Opin pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Synnytyksestä palautuvan kropan kanssa olen oppinut, että aikaa kuluu ja edistyminen on välillä hyvin hidasta mutta silti kuntouttavia treenejä pitää jaksaa tehdä. Ja tuntuuhan se hyvältä sitten, kun tuloksia tulee!

8) Kaipaan vaateostoksille ja haluan meikata. Vaateostokset ovat olleet pakollinen paha ja meikkaamisen olen useimmiten skipannut. Ilmeisesti kotona kollareissa vietetty vuosi on tehnyt tehtävänsä, sillä nyt kaipaan kaupungille ostamaan vaatteita. En malta odottaa, että hetkellinen töihin paluu elokuussa mahdollistaa vaateostokset (ja antaa myös tilaisuuden käyttää muitakin vaatteita!). 

9) Meidän vauva on niin söpö ja ihana! Katsokaa kaikki, meidän vauva kääntyy jo mahalleen! Joo, vauva on kasvanut tosi hyvin! Se syö hienosti itse! En olisi uskonut, mutta niin vain minustakin tuli vauvaihminen. Tai ainakin meidänvauvaihminen. Ja se tapahtui heti, kun sain lapsen ensimmäistä kertaa synnytyssalissa syliin. On aivan käsittämätöntä, miten siitä pienestä, punaisesta, karjuvasta ja paskovasta kääröstä voi tulla välittömsti niin tärkeä <3
Meidän vauva osaa nukkua takapuoli pystyssä <3

Melkoinen vuosi takana! Aivan mahtava ja erittäin opettava mutta myös tosi intensiivinen ja paikoitellen raskas. Onko muut huomanneet muutosksia itsessään lasten saamisen jälkeen?

26.6.2018

Juoksukuulumisia

Takana on kiva juhannus pohjoisessa ja nyt ajellaan kotiin päin. Mies ajaa ja poika nukkuu, joten vihdoin on aikaa päivittää juoksukuulumisia! 

Tavoitteena on siis 21 km Rokua TrailRunissa elokuun puolen välin jälkeen. Kuten kirjoitin, en suunnitellut mitään tarkkaa juoksuohjelmaa, koska niin paljon kuin tykkäänkin suunnittelusta, niin nykyisessä elämäntilanteessa suunnitelmat muuttuvat lennosta jatkuvasti. Tiedän, että stressaisin ja ahdistuisin, jos suunniteltu lenkki jäisi välistä, joten on parempi mennä rennolla asenteella. Lisäksi mies oli kolme viikkoa reissuhommissa, joten yh-arjessa aikaa lenkeille ei ollut.

Musta tuntuu, että olen treenannut ihan tosi vähän. Koska 21 km on tosi pitkä matka niin tuntuu, että sellaista matkaa varten pitäisi treenata paljon. Juoksemassa käyn 1-2 kertaa viikossa ja juoksen aina poluilla, koska se on vaan niin paljon kivempaa. Jos juoksen vain yhden lenkin viikossa niin se on pitkä lenkki. Mahdollinen toinen lenkki on sitten lyhyempi ja nopeampi. Sen verran kuitenkin olen suunnitellut juoksemista, että olen pidentänyt pitkää lenkkiä kilometrillä aina kolme viikkoa putkeen ja sitten pitänyt yhden kevyemmän viikon. Tällä hetkellä oon menossa 12 kilometrissä ja tavoitteena on päästä noin 16-17 kilometriin.

Juokseminen tuntuu tällä hetkellä tosi hyvältä! Olen vihdoin oppinut juoksemaan tarpeeksi hitaasti, että sykkeet pysyvät aisoissa. Ja varmasti vaunulenkeistä on ollut apua peruskunnon kasvattamisessa. Mitään suurempia vaivoja ei ole ollut. Ainoastaan joskus pitkän lenkin jälkeen keskivartalo ja oikea lonkankoukistaja kipeytyvät. Luulen, että raskaudella on osuutta asiaan. Olen menossa palleakäsittelyyn, jonka toivon helpottavan keskivartalon jumeja.

Ihan hyvällä mallilla siis ollaan! Postauksen kuvat ovat juhannukselta, kun kävin juoksemassa Sieppijärvellä Laestadiuspolulla. Oikein kiva reitti ja seuraavalla kerralla muistan olla hereillä pitkospuilla juostessa...
Juhannuksen turvekylpy