6.4.2018

Hiihtoloma Ylläksellä

Olen joskus todennut, että mun unelmaloma olisi sellainen, että voisin vain liikkua ja syödä. Ja nyt sellaisen sain. Äkäslompolossa tietenkin, missäpä muuallakaan!

Lomaan mahtui kaksi kokonaista päivää ladulla. Lisäksi tulo- ja lähtöpäivänä kerettiin käydä ottamassa pikkuhiet. Vaikka kahtena päivänä satoi lunta (tuntui uskomattomalta, että eletään jo huhtikuuta!) niin saatiin yhtenä päivänä nauttia täydellisestä tunturi-ilmasta, niinkuin paikalliset sanoi. Aurinkoa pilvettömältä taivaalta eikä tuulta nimeksikään. Me hiihdettiin ja nautittiin ja poika nukkui ahkiossa aurinkolasit silmillä. 

Vuokrattiin tosiaan ahkio, jolla poikaa pystyi vetämään. Kokeiltiin vetoa sekä perinteisellä että luistelutyylillä ja molemmilla se onnistui. Perinteisellä oli kiva ja melko kevytkin vetää tasaisessa maastossa mutta ylämäkiä oli tosi tympeä tampata haarakäynnillä. Luistellen vetäminen nosti sykkeen helposti taivaisiin mutta ainakin mä tykkäsin luistella silloin, kun mäkiä oli enemmän. Ahkio oli loppujen lopuksi yllättävän kevyt vetää mutta jos vetäjiä olisi ollut vain yksi niin päivämatkat olisivat olleet huomattavasti lyhyempiä. Nyt saatettiin vaihtaa vetäjää ja toinen sai levähtää.

Oli hauska huomata, kuinka paljon poika sai hymyä osakseen urvottaessaan ahkiossa kädet kohti taivasta. Saatiin myös paljon kommentteja, että onpa hienoa, että lapsi oppii pienestä pitäen hiihtämään :D Moni myös kyseli, onko ahkiota raskas vetää. 

Päivät ulkona sujuivat pojan kanssa tosi helposti. Ajotettiin hiihtämiset päikkäriaikoihin ja pysähdykset syöntiaikoihin niin päivissä säilyi tuttua rytmiä. Pieni hiihtäjänalku oli innoissaan, kun tauoilla oli paljon ihmisiä ja uusia asioita ihmeteltäväksi. Jos ahkiossa ei heti tullut uni, niin takaa kuului hyväntuulista mölinää. Erinomaista reissuseuraa siis :)

Unelmaloman toisen vaatimuksen täytti majoitukseen kuuluvat aamupala ja illallainen. Oli kuulkaas mahtavaa tulla hiihtämästä, istua alas ja ruoka tuotiin pöytään.

Tässäpä pikaiset kuulumiset kotimatkalta! Pian päästään halaamaan Jetiä ja aloittamaan julmettu pyykkiurakka. Kiva olla kotona siis :)

Ainiin, kuvat jäi tosi vähiin tältä reissulta. Lapsen myötä rekvisiittaa on reissussa niin paljon, että jostain on karsittava ja kamera sai jäädä kotiin. Myöskään puhelimella ei tule kuvattua enää yhtä paljon kun tuntuu, että on koko ajan kädet täynnä tekemistä. Ehkä vielä joskus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti