11.1.2018

Pitkästä aikaa!

Huh huh, kuinka aika juokseekaan! Kuin viikon lenkittämättä ollut siperianhusky! Koska edellisistä kuulumisista on niin pitkä aika, niin tässä sillisalaattisekametelisoppapostaus kuulumisia :)

Eilen mietittiin miehen kanssa, että ei ole enää kuin kolme kuukautta niin poika on ollut enemmän ulkomaailmassa kuin kohdussa. Ja vaikka raskausaika tuntui menevän nopeasti, niin voi pojat, kuinka nopeasti päivät vilahtavat nykyään. Vaikka mitään ihmeellistä tekemistä ei olisikaan niin vaipanvaihtoon, imetykseen ja yleiseen lapsen kehityksen ihmettelyyn saa helposti päivät kulumaan.
Kodinhoidon tuki?

Mummon ja vaarin koirat hoitaa

Äitikin on viime kerrasta kasvanut ja kehittynyt. Tai ainakin täyttänyt kolmekymmentä. Mutta kyllä jonkinlaista kehitystäkin on ollut havaittavissa. Olen syksyn treenannut noin parin viikon välein PT:n kanssa. Lisäksi olen saanut kotijumppaohjemat, joiden mukaan olen jumppaillut kotona kahdesti viikossa ja se on tuntunut ihan riittävältä. Ollaan keskitytty lapatukeen, pakaroiden aktivointiin sekä tietenkin syvien keskivartalon lihasten vahvistukseen. 

Nyt alkoi kuitenkin tuntua siltä, että kaipaan jo lisätehoja treeneihin, joten korvaan ainakin toisen kotijumpan salitreenillä. Eilen kävin ekaa kertaa yksin salilla. Kivaa kyllä oli (erityisen ihanaa oli, se, että mulla on valmis ohjelma, joten mun ei tarvi miettiä toistoja eikä painoja) mutta täytyy myöntää, että vähän piti huolehtia, kuinka isi ja poika kotona pärjäävät. No sain treenin tehtyä (ja jalat tärisemään) ja kotona vastassa oli vaunuissa nukkuva lapsi :)

Juoksemaan en ole vieläkään uskaltautunut mutta onneksi on kerrankin saatu oikea talvi ja hiihtokelit on olleet ihan mahtavat! Ja jos meiltä kuntosalille onkin matkaa ja reissussa menee se pari tuntia niin hiihtoladut on lähellä! Viisi minuttia autolla niin ollaan Oulun parhaiden latujen ääressä. Aerobinen kunto on huonontunut tosi paljon (ekalla hiihtolenkillä keskisykkeet huiteli 175 tienoilla :D) mutta onhan tässä vielä aikaa kesän puolikkaaseen...

Koirillekin kuuluu hyvää. Tai ainakin koirat kuuluvat hyvin. En tiedä, onko joku narttu kiimassa vai ulvovatko koirat muuteen vaan mutta meiän kylällä on raikunut viime päivinä. Vetolenkeillä on käyty myös, onneksi pääkallokelit jäivät taakse jo joulukuun alussa. Jeti menee edelleen kuin juna eteenpäin mutta Sikun vetointo on vaihtelevaa. Yleensä muiden koirien hajut kiinnostaa enemmät. Hihnalenkit on molempien kanssa aika rankkoja, kun koirat vetävät silloinkin. Mulla ei riitä voimat kovin pitkiin kävelylenkkeihin edes yhden koiran kanssa. Ja kyllä se suoraan sanottunu vituttaa, kun koira kiskoo koko ajan ja sinkoilee minne sattuu. Ei oo kovin rentouttavaa :( Yritin kouluttaa koiria  olemaan vetämättä mutta ei siitä mitään apua ollut. Vähän on epäonnistunut olo.

Joulun aikaan keksin kuitenkin yhden keinon väsyttää koirat. Hain lainaan karvapohjasukset, otin koirat juoksuvyöhön ja lähdin umpihankeen hiihtämään. Kyllä siinä jopa meidän ikiliikkujien vauhti hidastui, kun mönkivät ummella. Uskallettiin päästää koirat irti, kun hanki hidasti niin paljon. Toki eka lainattiin iskältä tutkapantaa ja varattiin taskun täyteen palvilihaa. Melko rauhallisia koiria oli useamman tunnin kahluun jälkeen. Myös poika oli mukana kantorepussa, joten meillä oli kiva koko perheen ulkoilupäivä.
Pieni retkeilijä nukkui koko matkan mutta heräsi tietenkin evästauon aikana

Jospa tässä ois hetkeksi kuulumisia! Muistakaahan nauttia talvesta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti