2.10.2017

Takaisin kuntoon raskauden jälkeen

Syksy on aina ollut mulle se vuoden kääntökohta, koska silloin oli aika palata opiskelujen pariin. Syksyllä sai uuden kalenterin, valittiin vuoden kurssit ja ennen kaikkea sai vihdoin tulevan talven jumppakalenterin. Kesäisin liikunnat oli kevyempää mutta syksyllä into liikkumisen pariin oli aina kova. Ja eka jumppa tuntui joka syksy yhtä kamalalta!

Nyt synnytyksen jälkeen fiilis on vähän sama: kesä on tsillailtu kevyesti raskaana ja vihdoinkin on aika palata tositoimiin! Eli tässä mun suunnitelma, kuinka aion päästä taas kuntoon raskauden jälkeen.

Tärkeintä on ensin saada lantionpohjanlihakset takaisin toimintakykyisiksi. Lantionpohjanlihaksista meuhkataan nykyään mediassa paljon ja ihan syystä! Vasta synntyksen jälkeen aloin todella ymmärtämään, kuinka tärkeä osanen onkaan kyseessä. Lantionpohjalihakset ovat yhteydessä myös keskivartalon lihaksiin ja lonkankoukistajiin, joten jos tämän alueen lihakset sakkaa, niin ongelmia on tiedossa.

Seuraava tavoite on saada kesvartalo vahvaksi. Mulla on aina ollut huono ryhti ja raskauden myötä se tuntuu vain huonontuneen. Nyt on viimein aika keskittyä todenteolla vahvistamaan keskivartaloa, sillä se vaikuttaa kaikkeen liikkumiseen. Olen treenannut lantionpojaa ja aktivoinut syviä vatsalihaksia päivittäin mutta muuten keskivartalon lihaksia en ole vielä uskaltanut alkaa treenata. Jälkitarkastuksessa pari viikkoa sitten vatsalihasten erkaumaa oli vielä pari senttiä jäljellä. Ilmottauduinkin pienryhmävalmennukseen, missä keskitytään juuri lantionpohjan ja keskivartalon vahvistamiseen. Valitettavasti ryhmä peruuntui ja nyt mietin, mitä keksin tilalle. Haluaisin kuitenkin ammattilaisen apua tässä tärkeässä asiassa. Olin aika pettynyt jälkitarkastukseen, sillä lääkäri ei olisi edes tarkistanut vatsalihasten erkaumaa ellen olisi pyytänyt.

Muuttuneen kehonkoohtumuksen myötä kroppa tuntuu pehmeältä vaikka paino on lähestulkoon jo raskautta edeltävissä lukemissa. Ei mua olisi koskaan voinut lihaskimpuksia sanoa mutta nyt ne vähäisetkin lihakset ovat hävinneet. Olenkin vähitellen ottanut viikko-ohjelmaan pari haastavampaa joogaa tai lihaskuntotreeniä. Treenit ovat vielä tosi lyhyitä (10-30 min) mutta ai että tuntuu kivalta vähän haastaa kroppaa! Salille ei ainakaan vielä ole hinkua ja kun lähtötaso on mitä on, luulen, että kotitreenit riittää alkuun oikein hyvin. Ohjelmassa pysyvät myös kehoa huoltavat joogat ja venyttelyt.

Olen tosi onnellinen, että pystyin kävelemään ihan raskauden loppuun saakka. Siitä huolimatta ensimmäisillä vaunulenkeillä lisäpainon ja heikentyneen hapenottokyvyn kyllä huomasi mutta nopeasti kunto lähti taas paranemaan. Tavoitteena on käydä kävelemässä lähes päivittäin jo senkin takia, että ulkoilma saa väsyneen ja nuutuneen olon niin paljon reippaammaksi.

Juoksu on se laji, mitä oon kaivannut eniten. Muutama päivä synnytyksen jälkeen näin unta, että olin kaverin kanssa juoksemassa. Se oli eka lenkki synnytyksen jälkeen ja juostiin heti 8 km. Ei ehkä tuu tapahtumaan... Nyt toipuminen on edennyt sen verran, että olen testannut juoksua muutaman kymmenen metrin matkoja mutta keskivartalo ja lantionpohja ei tunnu vielä tarpeeksi vahvalta, joten juoksu saa vielä odottaa. Eniten juoksusta kaipaan sitä, että pääsen koirien kanssa poluille juoksemaan. Mikään ei voita sitä tunnetta kun saa koiran kanssa päästellä menemään polkuja pitkin!

Juoksun suhteen alkuun tavoitteena on siis vain päästä juoksemaan mutta myös pidemmän aikavälin tavoite on asetettu. Ensi kesänä aiomme kaverin kanssa juosta polkupuolimaratonin! Se tuntuu tässä kohtaa isolta urakalta kun kunto raskauden jäljiltä on mitä on ja juoksutaukoakin taitaa tulla lähemmäs vuosi. Lisäksi mun pisin juoksulenkki ikinä on noin puolet puolikkaasta. Mutta onneksi tässä on aikaa ja tuntuu ihan mukavalta ottaa äitiyslomalle tällainen pikku projekti.

Koska juoksu odottaa vielä vahvempaa keskivartaloa, niin aerobisen kunnon parantamiseksi otetaan muut keinot käyttöön. Ostettiin keväällä fatbike, joten sillä olisi tarkoitus lähteä nostamaan kuntoa ennen juoksua. Ja parasta on, että fatbikella pääsee metsään ja poluille! Ja jos käy liian raskaaksi niin aina voi ottaa koirat vetoavuksi.

Joten tässä tiukka suunnitelma hyvän kunnon ja reippaan olon saavuttamiseksi! Eikös se olekin niin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...?

2 kommenttia:

  1. Ekaa kertaa eksyin blogiisi ja tulen toistekin. Sen verran sama elämän tilanne ja rakkaus samaan lajiin eli juoksuun. Koiran kanssa minäkin juoksen enimmäkseen. Mulla kuukauden ikäinen vauva ja samalla tavalla aion edetä takaisin juoksun pariin kuin sinäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista ja oikein paljon onnea pienestä! :) Toivottavasti toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin eivätkä takapakit hidasta paluuta juoksun pariin. Minkä merkkinen koira sulta löytyy?

      Poista