30.10.2017

Keskivartalon tilanne raskauden jälkeen

Kuten aikaisemmin kirjottelinkin, tämän hetken liikuntatavoite on saada keskivartalo ja lantionpohja vahvaksi raskauden ja synnytyksen jälkeen. Olin alun perin ilmottautunut synnyttäneille tarkoitettuun treeniryhmään mutta ilmottautuneita ei tullut tarpeeksi ja ryhmä peruuntui. Eka sapetti mutta sitten päätin otttaa itselleni puoleksi vuodeksi PT:n, joka on erikoistunut työskentelemään synnyttäneiden kanssa. Ja jo ekan tapaamisen jälkeen voin sanoa, että kyllä kannatti!

Ensimmäisellä tapaamisella keskivartalon tilanne ultrattiin ja lisäksi PT tunnusteli lihasten toimintaa. Tilanne oli ihan ok mutta parannettavaakin löytyi. Erkauman leveys on tällä hetkellä 1,6-2,6 cm ollen kapeimmillaan navan alapuolella ja leveimmillään rintalastan alapuolella. Synnyttäneillä alle 2 cm on jo hyvä tilanne eikä erkauma välttämättä koskaan palaudu ihan täydellisesti. Vaikka erkaumaa ei siis ihan hirveästi enää olekaan, on vatsalihasten välissä oleva jännesauma vielä löystynyt ja syvät vatsalihakset ovat heikot. Sainkin kotiläksyksi aktivoida syviä lihaksia ja "tiivistää" jännesaumaa. Olin jo aktivoinut poikittaista vatsalihasta sairaalasta saatujen ohjeiden mukaisesti mutta keskivartalon yläosa oli jäänyt huomioimatta. Varmasti osittain tästä syystä erkauma olikin yläosassa suurempi. Lopuksi vielä katsottiin puolieroja käsissä ja jaloissa, lantion asentoa ja lapatukea.

Tällä hetkellä keskivartalo on vielä liian heikko esimerkiksi juoksuun eli juoksu saa vieläkin odottaa vaikka se niin kivalta tuntuikin. Olen silti onnellinen, että erkauman ja keskivartalon tilanne on nyt tsekattu perinpohjin ettei liian nopeasta paluusta rankkoihin treeneihin aiheudu mitään vahinkoa. Jälkitarkastuksessa puolitoista kuukautta sitten lääkäri nimittäin antoi luvan jo pikkuhiljaa liikkua kuten ennen raskauttakin. Onneksi en niin tehnyt.

Olin niin fiiliksissä käynnin jälkeen! Ensinnäkin se, että sain tunnin ihan omaa aikaa ilman vauvaa (joka ei meinaa huolia tuttipulloa, joten äidin oma aika on suunniteltava tarkoin). Lisäksi oli ihanaa keskittyä tunnin ajan vain omaan napaan (kirjaimellisesti) eikä keneenkään muuhun. Mutta kaikkein huipuinta on, että pääsen taas liikkumaan! En malta odottaa seuraavaa treenikertaa!
Kolme vuotta sitten ei ollut erkaumasta tietoakaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti