17.8.2017

Uusi elämä


Kun kesän kuumimmat päivät koittivat, syntyi meidän poika. Tämä uusi elämä on pistänyt vanhempiensakin elämän uusiksi.

Poika tuli maailmaan melko reippaasti, mistä olen kyllä kiitollinen. Jätän mieluusti kokematta sellaiset kolmen vuorokauden synnytykset. Synnytyksen jälkeen päästiin perhehuoneeseen, joten mieskin sai olla yötä sairaalassa. Tämä oli ihan huippu juttu, sillä juuri yöt olivat alkuun vaikeinta aikaa. Muutenkin oli ihanaa, että tuore isä pääsi heti alusta asti vauvan hoitoon täysillä mukaan. Ja kyllähän osastolla kelpasi olla: ruokaa tuli muutaman tunnin välein, nappia painamalla sai apua eikä tarvinnut huolehtia muusta kuin vauvasta. Vaikka olen monesti kritisoinut julkista terveydenhuoltoa, niin sairaalassa kaikki toimi hienosti. Mies kävi ostamassa henkilökunnalle kiitokseksi mansikoita, kun kotiinlähdön aika tuli.

Ja se kotielämä... Vaikka olin henkisesti varautunut siihen, että lapsi muuttaa meidän elämää, en kuitenkaan osannut varautua siihen, kuinka suuri muutos onkaan ollut - erityisesti henkisellä tasolla. En ole ikinä ollut vauvaihmisiä vaan olen ollut sitä mieltä, että lapset on kivoja sitten, kun ne vähän kasvaa ja niiden kanssa voi kommunikoida ja leikkiä. Mutta näköjään luonto hoitaa niin, että oma vauva on ihana, ihmeellinen ja hurmaava. Kaikin puolin täydellinen siis!

Yllätyksenä on tullut myös se, kuinka kauan synnytyksestä toipuminen kestää ja kuinka kivuliasta se on ollut. Raskaus meni ihan älyttömän helposti ja hyvin (kävin tunnin kävelyllä vielä samana päivänä, kun synnytys käynnistyi) ja kun synnytyskin oli helpompi kuin etukäteen oletin (lue pelkäsin) niin ajattelin, että se oli sitten siinä. Mutta kyllä toipuminen on ollut pahin vaihe. Voiton puolella kuitenkin ollaan jo ja vihdoin pääsin 2,5 viikon tauon jälkeen kävelylle. En muista, millon (jos milloinkaan) kävely olisi aiheuttanut niin onnellisen olon.

Nyt on jälleen aika palata ihastelemaan, kuinka ihana lapsi me tehtiinkään!

Koko talven sinua kannoin
kesä toi sinut maailmaan.
Kuten elämän sinulle annoin,
niin sinusta elämän saan.
Sinun käsistäs empimättä,
otan vastaan kohtalon.
Oi hentoa kättä,
miten voimallinen se on!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti