22.6.2017

Kesäkiireitä

Huh, kuinka aika juoksee! Eilen oli vuoden pisin päivä, nyt mennään jo auttamatta syksyä kohti. Alkukesä on hujahtanut ohi aivan käsittämättömän nopeasti. Ajattelin etukäteen, että tämä kesä voi tuntua pitkältä, koska sitähän odottavan aika yleensä on, mutta mitä vielä! Tekemistä on ollut niin paljon, ettei heinäkuun loppua ole kerennyt odottelemaan.

Keväällä odotettiin malttamattomina, että päästään viimeistelemään piha mutta äärimmäisen myöhäinen kevät viivästytti meitä. Toukokuun lopulle ajoitettu vajaan viikon pihaloman aikaan maa oli vielä osittan jäässä ja suurimmaksi osaksi lillinkiä. Kun pihan pariin on vihdoin päästy, mies on möyrinyt siellä ahkerasti. Suurimpana innoituksena taitavat olla naapurista lainatut erinäiset koneet...

Minä oon möyrinyt mukana sen, minkä maha antaa myöten. Parin päivän työputki menee yleensä aika hyvin ja oon pystynyt tekemään melko paljonkin mutta toipuminen vie sitten normaalia pidemmän aikaa. Näin äitiyslomalla ollessa olisi toki aikaa levähtää mutta mieli keksii kaikkea pientä puuhastelua. Äitiyslomahan on oivaa aikaa kantaa kiviä talon seinustoille ja pestä ikkunoita...

Oon vihdoin päässyt myös istuttamaan kasveja! Valkovuokot ja kielot löysivät paikkansa metsän reunasta ja siperiankärhöt saavat kiipeillä mäntyjä vasten. Puiden istuttamista oon odottanut kuitenkin kaikkein eniten, koska puissa kestää vuosia ennen kuin ne ovat täysikasvuisia ja näyttäviä. Puu-urakka aloitettiin hopeakuusesta ja pihalla odottaa valmiina myös kolme punakoivua, jotka tulevat osaksi tien varteen istutettavaa aidannetta. 

Nyt (kun kerrankin maltoin lopettaa puuhastelut ajoissa ja tulla sisälle) taidan lähteä syömään palan tai kaksi raparperipiirakkaa. Vaikka syksyä kohti jo mennään, niin vielä on kesä ja siitä on nautittava!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti