5.4.2017

Vetokausi paketissa

Kun lämpömittari alkaa päivisin näyttää usiampaa plusastetta, on aika pikkuhiljaa lopetella koirien vetokausi ja tehdä yhteenveto tästä kaudesta.

Mittaan kaikki koirien kanssa tehdyt lenkit omalla sykemittarilla, joten mun vedättämät lenkit on tarkasti tiedossa. Miestä pyysin vasta lopputalvesta mittamaan lenkit Sports Trackerilla mutta hän harvoin muisti laittaa mittarin päälle heti lähdössä. Ihan tarkkoja kilometrejä ei siis ole. Koirien vedättäminen on kuitenkin ollut pääasiassa mun vastuulla.

Sikun kanssa ensimmäiset vetolenkit kesän jälkeen tehtiin juosten syyskuun alussa ja jatkettiin marraskuun lopulle asti. Tuolloin huomasin olevani raskaana ja erinäisten syiden takia silloin alkanut juoksutauko on jatkunut ja jatkuu aina ensi syksyyn asti. Viikossa käytiin juoksemassa keskimäärin kahdesti, lenkkien pituudet vaihtelivat kolmesta yhdeksään kilometriin. Sikun kanssa juokseminen oli haastavaa, sillä se halusi usein pysähdellä haistelemaan ja välillä sai ihan reilusti komentaa jatkamaan matkaa.

Syksyllä aloitettiin vetotreenit myös pyörällä ja se sujuikin paremmin, koska Siku pysähteli huomattavasti vähemmän. Pyörälenkkejä kerettiin tehdä alle kymmenen, jonka jälkeen pyörä sanoi sopimuksen irti. Pituudeltaan lenkit olivat 4-8 km.

Marras-joulukuun vaihteessa kelien salliessa tehtiin Sikun kanssa muutama 2-4 kilometrin mittainen vetotreeni kicksparkilla. Sitten olikin sulaa, jäistä ja hotspottia eikä vetämään päästy.

Vuodenvaihteen jälkeen saatiin Jeti mukaan vetohommiin ja tämä selvästi piristi Sikun vetointoa. Jetin kanssa aloitettiin muutaman sadan metrin matkoista ja kasvatettiin matkaa pikkuhiljaa. Pisin lenkki kicksparkilla oli kymmenen kilometriä. Viikossa vedätettiin kahdesta neljään kertaan riippuen koirien jaksamisesta ja keleistä.  Mun vedättämänä tämän vuoden puolella vetoa kicksparkilla tuli yhteensä 154 kilometriä.

Jetillä on meiän kaksikosta selvästi enemmän vetohalua. Sikukin kyllä vetää hyvin mutta vain silloin, kun sitä itseään huvittaa. Silloin kun ei huvita, niin Siku jolkotelee liina löysällä. Jeti menee eteenpäin kuin juna. En tiedä, johtuuko ero siitä, että Jetille oli alusta asti kaveri rinnalle vetotreeneihin kun Siku puolestaan joutui vetämään yksin vai ollaanko osattu kouluttaa toinen koira paremmin kuin ensimmäinen. Luulen kuitenkin, että Jetillä on enemmän luontaista halua vetämiseen kuin Sikulla.

Koirat ovat oppineet suunnat hyvin mutta aina suuntakäsky ei mene perille. Kävelylenkeillä vauhdin ollessa hitaampaa koirat kääntyvät hyvin mutta vetolenkillä varsinkin alkuinnostuksen aikana saa välillä huudella kuuroille korville.

Ensi talveksi eniten työtä on tehtävä mielenkiintoisen asian ohittamisessa. Erityisesti muiden koirien tullessa vastaan kicksparkin jarrusta loppuu pito ja koirissa on pitelemistä. Meiän perällä vastaantulijoita ei juurikaan ole, joten pitäisi mennä harjoittelemaan aluksi ihan kävellen ihmisten ilmoille. Toivon myös, että koirat rauhottuvat kun ikää karttuu enemmän. Nyt molemmat ovat vielä nuoria ja villitsevät toinen toisensa.

Loppukevään suunnitelma on vedättää kicksparkilla niin pitkään kuin on mahdollista. Metsässä urat ovat vielä suhteellisen hyvässä kunnossa mutta Sikun into lopahtaa, kun lämpötila lähestyy nollaa. Jeti puolestaan jaksaa painaa vähän lämpimälläkin kelillä. Haaveissa on vieläkin fatbike, jolla pääsisi hiekkateille ja ehkä myös poluille. Katsotaan, löydetäänkö sopivan hintainen pyörä tälle keväälle vai siirtyykö hankinta syksyyn ja uuden kauden aloitukseen. Ensi syksynä ollaan myös sinänsä uuden äärellä, kun oma juoksukuntoni on raskauden jälkeen täysi kysymysmerkki. Syksyllä ohjelmassa taitaa olla niin koirien kuin emännänkin kunnon kohennusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti