26.3.2017

Syöte - positiivinen yllättäjä lähellä kotia

Usein käy niin, että lähellä olevia paikkoja ei osata arvostaa vaan niitä pidetään itsestäänselvinä ja arkipäiväisinä. Jotenkin näin oli mun mielessä päässyt käymään Syötteelle, joka sijaitsee vain parin tunnin ajomatkan päässä meiltä. Onneksi lähdettiin viikonloppuna rikkomaan mun ennakkokäsityksiä.

Pudasjärven Syöteellä on sekä Iso- että Pikku-Syöte, joista isompi on Suomen eteläisin tunturi (korkeus 432,5 m). Syötteellä voi lasketella ja hiihtolatujakin on ihan mukavasti. Läskipyörät taisivat olla uusin villitys, niitä tuntui olevan liikenteessä tosi paljon. Alueella sijaitsevan Syötteen kansallispuiston luonto on pääasiassa vanhoja metsiä, vaaroja ja soita. 


Oltiin suunniteltu viikonloppu rentouttavaksi parisuhdeajaksi, joten varattiin huone hotelli Iso-Syötteestä. Myös mökkejä olisi ollut saatavilla mutta haluttiin unohtaa ruuanlaitto ja istua valmiiseen pöytään. Toisin kuin mökin hintaan, huoneen hintaan kuului aamupala, joka on mun mielestä parasta hotelliyöpymisissä.

Oltiin perillä perjantaina illan jo pimennyttyä, joten maisemien ihailu jäi seuraavaan aamuun. Vaikka hotelli sijaitsee Iso-Syötteen huipulla, minne vie hyvin mutkainen ja paikoitellen jyrkkä tie, en osannut varautua siihen, että myös maisemien puolesta oltiin Oulun lakeuksia korkeammalla: oli ihan oikiasti lunta ja puissa oli vielä tykyn jäännöksiä. Sama Lappiin vievä fiilis jatkui laduilla eikä pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko yhtään himmentänyt tätä mielikuvaa. Ihan kuin olisi sivakoinut Ylläksen keväthangilla, ajomatka kotoa vain oli puolet lyhyempi. 

Ladut olivat tosi hyvässä kunnossa ja alueelta löytyi niin tasaisia suopätkiä kuin Iso-Syötteelle kiipeäviä ja laskevia latujakin. Me hiihdettiin kahtena päivänä ja uusia latuja olisi riittänyt vielä kolmanneksikin päiväksi. Näin raskaana ollessa osasin arvostaa sitä, että tupia oli melko tiheässä ja niiden yhteydessä oli aina siisti huussi :)


Koiraihmisten mieltä lämmitti todeta, että lähes kaikki ladut olivat sallittuja myös koirille ja vastaan tulikin monenlaisia karvakavereita. Siinä muiden sievästi kulkevia koiria ihaillessa taisin kuvitella omat koirat tottelevaisemmiksi kuin ne ovatkaan ja haaveilin seuraavasta reissusta koirien kanssa. Ehkä loma oli kuitenkin rentouttavampi pelkästään ihmisseurassa koirien lomaillessa hoitolassa.

Viikonloppu oli kaikin puolin ihana ja tuli jälleen todettua, että läheltäkin löytyy hienoja paikkoja. Aina ei todellakaan tarvitse lähteä kauas lomalle. Kiva on myös huomata, että sitä alkaa pikkuhiljaa tuntemaan itsensä ja tietää, millaista lomaa tarvitsee. Kaikkein kivoimpia ovat nykyään sellaiset lomat, joilla saa liikkua rauhassa ilman kiirettä ja sen jälkeen ottaa ihan rennosti. Sellaisille lomille lähialueen kohteet ovat omiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti