5.2.2017

Talvisia mietteitä

Eilen vietettiin Luonnon päivää, joita on tänä Suomen juhlavuotena yhteensä neljä. Ensimmäisen juhlapäivän teemana oli Sukella talveen. Teema on oikein mainio, sillä oon aina tykännyt talvesta. Siis ihan oikiasta talvesta, johon kuuluu lunta ja pakkasta. Olenkin viime aikoina miettinyt paljon, miltä tulevaisuuden talvet näyttävät. Ja onko meillä enää talvia ollenkaan? Ilmastonmuutosta ennustavat skenaariot antavat vain masentavia tulevaisuudenkuvia: Suomessa lämpötilan nousu on keskimääräistä voimakkaampaa ja lämpötilat nousevat erityisesti talvisin. Sitäkin paremmalla syyllä ollaan viime päivinä nautittu koirien kanssa oikein urakalla ihanasta talvesta ja uudesta lumesta, jota satoi meidän iloksi pari päivää sitten.


Koirat saivat uudesta lumesta lisäenergiaa eivätkä meinanneet pysyä nahoissaan vaan sukeltelivat pehmeään lumeen. Emäntä nautti lumesta hiihtämällä ja vetolenkeillä, joita onkin tehty viikonloppuna kaksin kappalein kun kerrankin on mainiot vetokelit.
Koiria ei haittaa vaikka välillä on pehmeämpää uraa 

Oon yrittänyt miettiä pieniä tekoja, joilla omaa vaikutusta ilmastonmuutokseen voisi hillitä. Toki yhden ihmisen panos on suhteellisen pieni verrattuna esimerkiksi teollisuuteen mutta meitä on maailmassa melko monta ihmistä ja mikäli kaikki tekisivät edes muutaman pienen asian, sekin olisi jo muutos parempaan päin. 

Yksi helpoin ympäristöteko on autoilun vähentäminen. Me asutaan vähän syrjässä, joten työmatka taittuu omalla autolla näin talvisin. Yritetään pitää ainakin kerran viikossa etätyöpäivä, jotta säästetään autoiltuja kilometrejä. Lisäksi yhtä asiaa ei lähdetä erikseen hoitamaan kaupunkiin vaan kaupoilla käydään työpäivän jälkeen. Sulalla kelillä työmatka taittuu ainakin kerran viikossa pyörällä. 

Toinen arkinen keino vähentää kasvihuonekaasupäästöjä on ruokailuvalinnat. Kasvisruuan tuottaminen aiheuttaa huomattavasti pienemmät päästöt kuin lihantuotanto. Myönnän, että tässä olisi parantamisen varaa. Usein syksyllä syödään kyllä hyvin kasvisvoittoisesti kun mun äiti kantaa meille reppusotalla juureksia mutta talven tullen siirrytään lihapainotteiseen ruokavalioon. Onneksi työpaikan lounasravintolassa on saatavilla hyviä kasvisvaihtoehtoja ja usein syönkin siellä kasvisruuan. Voisin ottaa tavoitteeksi pitää kotonakin edes yhden lihattoman päivän viikossa.

Kolmas vinkkini kuuluu: pysy poissa kaupoista ja liimaa postilaatikkoon ei mainoksia - lappu. Kun asuttiin lähempänä keskustaa, niin siellä tuli käytyä usein. Ja usein näillä reissuilla mukaan tarttui jotain, mitä ei ollut lähtenyt hakemaan. Tarpeita tulee yllättävän helposti kun näkee jonkun kivan tavaran. Sama pätee mainoksiin: niiden myötä syntyy tarpeita, joita ei olisi olemassakaan ilman mainosta. Oon kehittänyt melko hyvän vastustuskyvyn ja kaupassa mietin, että tarvinko tätä nyt ihan oikiasti. Mutta myönnän, että Partioaitassa ja urheiluvaatekaupoissa vaaditaan erityistä mielenlujuutta...

Tällainen paatos tällä kertaa :) Loppukevennykseksi nokallaan nukkuva Jeti, sillä söpösti nukkuvasta koirasta tulee aina hyvälle mielelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti