25.2.2017

Millaista elämä olisi ilman koiria?

Täydeltä terältä paistava aurinko houkutteli meiät makkaranpaistoon lähilaavulle. Mä lähdin kicksparkilla edeltä koirien vetämänä ja mies tuli moottorivoimin perästä. Laavulle matkaa tuli vajaa 4 km mutta ainakin mulle se kävi ihan treenistä, sillä valitsin pehmeän ja lumisen reitin, jossa juuri kukaan ei ollut liikkunut. Jouduin itsekin potkutelemaan vaikka koirat mukavasti vetivätkin. Laavulla laitettiin koirat kiinni ja alettiin paistelemaan makkaraa. Siinä ryynäreiden tiristessä aloin miettimään, millaista elämä olisi, jos meillä ei olisi koiria. 

Minä en ole niitä ihmisiä, jotka pitää koiria ulkona häkissä ympäri vuorokauden. Aamulla ensimmäiseksi koirat joko käyvät miehen kanssa lenkillä ja tulevat sitten sisälle tai lenkin jäädessä väliin koirat haetaan heti heräämisen jälkeen sisälle. Töiden jälkeen koirat otetaan sisälle, missä ne pääosin viihtyvät siihen asti, että mennään nukkumaan. Illalla käydään myös pitemmällä lenkillä joko kävellen tai vetäen. Tähän päälle vielä ruokinnat, hieronnat ja yleiset lässytykset. Oma aikansa koiren hyysäämiseen siis kuluu.

Koiriin kuluu myös rahaa. Enkä siis tarkoita koiran ostohintaa vaan sitä, kun koirasta pitää huolta. Meillä koirat eivät ole onneksi aiheuttaneet mitään tuhoja (vain yhdet valjaat ja mun foam roller on syöty) vaikka huskien tuhoamisvimmasta kauhutarinoita kuuleekin. Ruoka on yksittäinen suurin menoerä mutta myös eläinlääkäriin (tai vaihtoehtoisesti vakuutuksiin) saa äkkiä kulumaan mukavan summan rahaa. Häkkiin ja erilaisiin vetovehkeisiin on myös hurahtanut varmaan lähemmäs tonni. Niin ja pitihän meiän autokin vaihtaa. Ja kohta sulaa lumet eli tarvittais fatbike sulan kelin vetotreenejä varten. Niin ja se juoksutarha...


Koirat myös sitovat. Töiden jälkeen ei huvita jäädä vetelehtimään koko illaksi kaupunkiin vaan jossain vaiheessa tulee kiire kotiin. Vaikka tiedän, että koirat kyllä pärjäävät, onhan niitä kaksi ja häkissä tilaa painia. Tästä syystä ei käydä enää iltaisin salilla tai jumpissa vaan lenkkeillään koirien kanssa. Pidempää matkaa suunniteltaessa täytyy ensin miettiä, mihin koirat saadaan hoitoon.

Vaikka välillä ahdistaa koirien sitouttavuus, olen silti huomannut, kuinka koirat helpottavat omaa stressitasoa (välillä kyllä nostavatkin sitä, sen myönnän). Kun kiukuttaa ja päällä on maailmanluokan ahdistus, mikään ei auta paremmin kuin se, että pötkähtää koirien viereen lattialle, silittelee hetken ja juttelee mukavia. Myös miehen ollessa reissussa on kiva, että kotona on koko ajan seuraa. Ja onhan se huomattavasti vähemmän hullua jutella koirille kuin yksinään...


Ja kyllähän koirien kanssa tulee liikuttua aivan hirviästi. Viime vuoden maaliskuun alusta lähtien laitoin ylös jokaisen koirien kanssa tekemäni lenkin. Pelkästään kävelyä tuli noiden kymmenen kuukauden aikana yli 700 kilometriä. Ja siihen päälle vielä juoksut, pyöräilyt ja potkurilenkit. Vaikka välillä käveleminen tuntuu puuduttavalta, olen huomannut, että oma kunto on itse asiassa parantanut verrattuna niihin aikoihin, jolloin kaikki liikkumiset oli korkealla sykkeellä juoksua tai rankkoja ryhmäliikuntatunteja. Olen siis alkanut laskea myös nämä matalasykkeiset kävelylenkit ihan oikeaksi liikunnaksi. Ja saahan siinä ihanasti raitista ilmaa sisällä vietetyn työpäivän jälkeen.

Vaikka tekemistä siis riittää ja joskus tuntuu, että elämä olisi helpompaa ja yksinkertaisempaa ilman karvakasoja, en haluaisi enkä enää osaisikaan elää ilman koiria.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti