14.2.2017

Lauma kasvaa

Me ollaan päästy alkuvuoden aikana mukavasti kiinni vetotouhuihin: ollaan treenattu kotona ja käyty yhteistreeneissä. Olen tullut siihen loppupäätelmään, että vetojutut on ihan huippua, oon aina yhtä täpinöissä treenin jälkeen.

Olin vielä viime syksynä vakaasti sitä mieltä, että kaks koiraa on täydellisen hyvä määrä. Niistä on toisilleen seuraa eikä työmäärä kasva ylitsepääsemättömän suureksi. Mutta vetointoilun myötä mieleen on pesiytynyt ajatus, että oishan se niin siistiä huristella useammalla vetäjällä...

Tästä haaveesta luontoäiti poimi valitut palat ja uutta vahvistusta laumaan odotetaan saapuvaksi heinäkuussa.

Jännän äärellä siis ollaan. Eikä vähiten siksi, että uusi tulokashan on ihan eri lajia kuin nämä jo olemassa olevat lapset. Mistä tälle tilataan ruoka? Käykö normi jauheliha vai pitääkö olla erityisesti pennuille tarkoitettua? Käykö nukkumapaikan pehmikkeeksi Rutirex? Miten se opetaan sisäsiistiksi?

Oma vointi on alun öökkijaksoa lukuunottamatta ollut hyvä ja oon pystynyt liikkumaan lähes normaalisti. Juoksu jäi melkein heti pois kuvioista, sillä sykkeet huiteli taivaissa. Totesin, että tämä ei oo kenellekään kivaa. Sykkeiden tasoituttua maha alkoi pomppimaan epämukavasti. Hiihtäminen tuntuu nyt paremmalta ja oonkin ollut iloinen hyvistä keleistä. Salille pääsin öökki-kuume-nuhayhdistelmän jälkeen tammikuussa ja voi sitä autuutta. Rauhallisestihan sielläkin pitää puuhastella mutta mennään nyt sitten niin mukavuusalueella kuin mahdollista. Kotona pyllistellään Sikun kanssa Yogaian tahtiin.

Ruokaa tuntuu uppoavan reilusti, jos ei aivan tuplasti niin lähestulkoon. Mitään ylitsepääsemättömiä mielitekoja (esim. kivä tai saumausainetta) ei oo ollut. Joskus kaupassa muiden ostoksia tuijotellessa alkaa äkkiä tehdä mieli mystisiä asioita, kuten sipsejä (huomautettakoon, että ennen raskautumista sipsihimo on iskenyt edellisen kerran kymmenen vuotta sitten). Äklön olon vaivatessa piti tosissaan miettiä, mikä menee alas. Mies-raasu yritti tuoda kaupasta jotain, mitä voisin syödä mutta kun kauppaan on puolen tunnin matka, niin mieli kerkesi aina muuttua.

Siinä missä emäntä on välillä kimpoillut uuden tulokkaan aiheuttamien muutoksien myötä, koirat ovat olleet esimerkillisen rauhallisia. Toivotaan, että lauman uusi jäsen otetaan vastaan samanlaisella asenteella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti