6.12.2017

Meidän tapa juhlia satavuotiasta Suomea

Ollaan reilu neljä kuukautta saatu nauttia elämästä meidän pienen aurinkoisen pojan kanssa. Kaikki on mennyt alusta asti tosi hyvin eikä meidän ole tarvinnut murehtia mitään ylimääräistä. Mutta tämä vanhemmuus on siitä ihmeellistä, että sitä alkaa murehtimaan kaikkia niitä, joilla asiat ei valitettavasti ole yhtä hyvin. Siksi me miehen kanssa haluttiin satavuotiaan Suomen kunniaksi tehdä jotain. 

Luin jokin aika sitten World Visionin äitiyspakkauksesta Keniaan ja asia kosketti minua. Olenhan vasta itsekin saanut oman äitiyspakkauksen mutta tämä kenialaisille äideille ja lapsille suunnattu pakkaus on suunniteltu varta vasten Kenian olosuhteisiin ja kulttuuriin sopivaksi. Tavoite on kuitenkin sama kuin suomalaisella vastineella alunperin: parantaa sekä äidin että lapsen mahdollisuuksia selviytyä hengissä. Kannattaa lukea tarkemmin tuosta äitiyspakkauksesta ja ostaa sellainen joululahjaksi vaikka tutulle äidille tai isovanhemmille!

Vaikka Suomessa lapsille asiat on pääsääntöisesti ihan mahtavasti, on meilläkin paljon parannettavaa. Eriarvoisuus lisääntyy ja vähävaraisten perheiden määrä kasvaa. Siksi haluttiin lahjoittaa rahaa Hope-yhdistykselle, joka auttaa vähävaraisia lapsiperheitä esimerkiksi mahdollistamalla lasten harrastuksia.

Täytyy sanoa, että kylläpä tuli hyvä mieli! Suosittelen kokeilemaan :) Nyt me jatketaan itsenäisyyspäivän viettoa perinteisemmällä tavalla eli leipomalla pipareita!

30.10.2017

Keskivartalon tilanne raskauden jälkeen

Kuten aikaisemmin kirjottelinkin, tämän hetken liikuntatavoite on saada keskivartalo ja lantionpohja vahvaksi raskauden ja synnytyksen jälkeen. Olin alun perin ilmottautunut synnyttäneille tarkoitettuun treeniryhmään mutta ilmottautuneita ei tullut tarpeeksi ja ryhmä peruuntui. Eka sapetti mutta sitten päätin otttaa itselleni puoleksi vuodeksi PT:n, joka on erikoistunut työskentelemään synnyttäneiden kanssa. Ja jo ekan tapaamisen jälkeen voin sanoa, että kyllä kannatti!

Ensimmäisellä tapaamisella keskivartalon tilanne ultrattiin ja lisäksi PT tunnusteli lihasten toimintaa. Tilanne oli ihan ok mutta parannettavaakin löytyi. Erkauman leveys on tällä hetkellä 1,6-2,6 cm ollen kapeimmillaan navan alapuolella ja leveimmillään rintalastan alapuolella. Synnyttäneillä alle 2 cm on jo hyvä tilanne eikä erkauma välttämättä koskaan palaudu ihan täydellisesti. Vaikka erkaumaa ei siis ihan hirveästi enää olekaan, on vatsalihasten välissä oleva jännesauma vielä löystynyt ja syvät vatsalihakset ovat heikot. Sainkin kotiläksyksi aktivoida syviä lihaksia ja "tiivistää" jännesaumaa. Olin jo aktivoinut poikittaista vatsalihasta sairaalasta saatujen ohjeiden mukaisesti mutta keskivartalon yläosa oli jäänyt huomioimatta. Varmasti osittain tästä syystä erkauma olikin yläosassa suurempi. Lopuksi vielä katsottiin puolieroja käsissä ja jaloissa, lantion asentoa ja lapatukea.

Tällä hetkellä keskivartalo on vielä liian heikko esimerkiksi juoksuun eli juoksu saa vieläkin odottaa vaikka se niin kivalta tuntuikin. Olen silti onnellinen, että erkauman ja keskivartalon tilanne on nyt tsekattu perinpohjin ettei liian nopeasta paluusta rankkoihin treeneihin aiheudu mitään vahinkoa. Jälkitarkastuksessa puolitoista kuukautta sitten lääkäri nimittäin antoi luvan jo pikkuhiljaa liikkua kuten ennen raskauttakin. Onneksi en niin tehnyt.

Olin niin fiiliksissä käynnin jälkeen! Ensinnäkin se, että sain tunnin ihan omaa aikaa ilman vauvaa (joka ei meinaa huolia tuttipulloa, joten äidin oma aika on suunniteltava tarkoin). Lisäksi oli ihanaa keskittyä tunnin ajan vain omaan napaan (kirjaimellisesti) eikä keneenkään muuhun. Mutta kaikkein huipuinta on, että pääsen taas liikkumaan! En malta odottaa seuraavaa treenikertaa!
Kolme vuotta sitten ei ollut erkaumasta tietoakaan

18.10.2017

Hyvä fiilis!

Vihdoinkin oma kroppa alkaa tuntumaan raskauden ja synnytyksen jäljiltä siltä, että se vois joskus vielä tuntua normaalilta! Välillä epätoivo on kolkutellut takaraivossa, että noinkohan sitä omaa olotilaa saa koskaan takas mutta nyt suunta on selvästi oikea ja fiilis on hyvä - jos ei suorastaan loistava!

Suurin syy tähän iloiseen olotilaan on epäilemättä se, että mä juoksin eilen viis kilometriä! No okei, hölkkäsin kävelypätkien välissä ja kävelyä oli suurin osa matkasta. Miten olinkaan kaivannut sitä tunnetta, kun hengästyy ja tulee hiki! Eikä pikkupätkien juokseminen ollut ollenkaan niin rankkaa kuin pelkäsin. Eli joo, se olin minä, kun hölkkäsin eilen hymy perseessä ja auringon kanssa kilpaa loistaen!
Jeti arvosti nopeutunutta lenkkivauhtia

Uskaltauduin juoksemaan, koska keskivartalosta alkaa löytyä jo tukea. Haluan kuitenkin pelata varman päälle ja siksi otin itselleni PT:n, joka on erikoistunut lantionpohja- ja keskivartaloasioihin. Tästä kirjottelen varmasti vielä lisää kunhan päästään alkuun.

Kaiken hyvän lisäksi rohkenin juoksuttamaan koiria läskipyörällä. Kun oma kroppa tuntui löysältä eikä kehonhallintaa ollut nimeksikään, en uskaltanut lähteä seikkailemaan. Olen nyt pari kertaa käynyt koirien kanssa pyöräilemässä ja onhan se tehnyt hyvää - niin koirille kuin mullekin. Koska karvakorvat voivat keksiä mitä tahansa, kuskin täytyy olla koko ajan hereillä. Siinä ei ehdi miettimään vauvaa eikä mitään muutakaan eli toimii erittäin hyvin päätä tyhjentävä treeninä. Pääsin vasta nyt ekaa kertaa testaamaan fatbikea ja onhan sillä mukava mennä. Pyörällä pääsee niin pehmeällä hiekkatiellä kuin soisemmallakin pätkällä. Erittäin hyvä ostos siis!
Sävy sävyyn! Märällä kelillä piti laittaa pleksit suojaamaan kuralta.


Mutta kaiken kruunaa tuo rakas ihmislapsi, joka on tällä viikolla alkanut juttelemaan. Tai ainakin mölisemään maailman söpöimmällä tavalla. Kyllä äiti on taas onnellinen :)

11.10.2017

Äitiyttä koko rahalla

Eilen oli päivä, kun sain äitiyttä ihan koko rahalla. Mies oli työreissussa, joten me oltiin poikien kanssa koko päivä keskenämme. Lähdin hyvillä mielin lenkittämään koiria, kun ajattelin, että nehän on väsyneitä kun on kolmena päivänä juoksutettu läskipyörällä. Noh, Jeti kiskoi koko lenkin ajan ja häkkiin päästyään alkoi jyrsimään koppia. 

Poika puolestaan heräsi heti kun vaunut pysähtyivät lenkin jälkeen. Olin elätellyt toiveita päiväunista mutta turhaan. Iltapäivällä ei ihmislapselle kelvannut kuin syli, puklua tuli kymmenen minuutin välein ja väsy painoi sekä äitiä että poikaa. Lopulta mentiin yliväsymyksen puolelle eli poika karjui pää punaisena, mikä sai koirat ulvomaan. Vesilasikin siinä kaatui. Ja sitten löysin Jetiltä punkin. Mies on meidän perheen ötökkävastaava (koska hyi!) mutta eihän se auttanut kuin soittaa äitille (koska äiti aina tietää, mitä pitää tehdä) ja kaivaa pinsetit esiin. Onneksi ällötys lähti irti eikä Jeti pistänyt pahasti hanttiin.

Tässä vaiheessa totesin, että päivä voi vain parantua ja onneksi niin tapahtuikin. Sain kylään vertaistukea, poika nukahti kantoreppuun ja koirat rauhoittuivat. Ja illalla muistin, että repussa on suklaata. Aaaah!

Eli mitä tästä opimme? Älä vaihda vaatteita turhan usein, koska seuraava puklusatsi on jo tulossa. Kantoreppu pelastaa, kun et jaksa enää kanniskella lasta sylissä. Älä lopeta valkosipulin antamista koirille ennen kuin maa on jäässä ja punkit varmasti kuolleita. Kun oikein ahdistaa, turvaudu vertaistukeen, mieluiten toiseen äitiin. Sillä kun itsellä vastustaa, helpottaa kummasti kun kuulee, että niin vastustaa muillakin. Ja jos hyvin käy, unohdat omat huolet ja väsymykset, kun kaivatte yhdessä vilkkaan kaksivuotiaan nenästä vessapaperia. Ja tärkein kaikista, pidä huoli että talosta löytyy suklaata. Kyllä se siitä.
Koska onhan ne ihania!

2.10.2017

Takaisin kuntoon raskauden jälkeen

Syksy on aina ollut mulle se vuoden kääntökohta, koska silloin oli aika palata opiskelujen pariin. Syksyllä sai uuden kalenterin, valittiin vuoden kurssit ja ennen kaikkea sai vihdoin tulevan talven jumppakalenterin. Kesäisin liikunnat oli kevyempää mutta syksyllä into liikkumisen pariin oli aina kova. Ja eka jumppa tuntui joka syksy yhtä kamalalta!

Nyt synnytyksen jälkeen fiilis on vähän sama: kesä on tsillailtu kevyesti raskaana ja vihdoinkin on aika palata tositoimiin! Eli tässä mun suunnitelma, kuinka aion päästä taas kuntoon raskauden jälkeen.

Tärkeintä on ensin saada lantionpohjanlihakset takaisin toimintakykyisiksi. Lantionpohjanlihaksista meuhkataan nykyään mediassa paljon ja ihan syystä! Vasta synntyksen jälkeen aloin todella ymmärtämään, kuinka tärkeä osanen onkaan kyseessä. Lantionpohjalihakset ovat yhteydessä myös keskivartalon lihaksiin ja lonkankoukistajiin, joten jos tämän alueen lihakset sakkaa, niin ongelmia on tiedossa.

Seuraava tavoite on saada kesvartalo vahvaksi. Mulla on aina ollut huono ryhti ja raskauden myötä se tuntuu vain huonontuneen. Nyt on viimein aika keskittyä todenteolla vahvistamaan keskivartaloa, sillä se vaikuttaa kaikkeen liikkumiseen. Olen treenannut lantionpojaa ja aktivoinut syviä vatsalihaksia päivittäin mutta muuten keskivartalon lihaksia en ole vielä uskaltanut alkaa treenata. Jälkitarkastuksessa pari viikkoa sitten vatsalihasten erkaumaa oli vielä pari senttiä jäljellä. Ilmottauduinkin pienryhmävalmennukseen, missä keskitytään juuri lantionpohjan ja keskivartalon vahvistamiseen. Valitettavasti ryhmä peruuntui ja nyt mietin, mitä keksin tilalle. Haluaisin kuitenkin ammattilaisen apua tässä tärkeässä asiassa. Olin aika pettynyt jälkitarkastukseen, sillä lääkäri ei olisi edes tarkistanut vatsalihasten erkaumaa ellen olisi pyytänyt.

Muuttuneen kehonkoohtumuksen myötä kroppa tuntuu pehmeältä vaikka paino on lähestulkoon jo raskautta edeltävissä lukemissa. Ei mua olisi koskaan voinut lihaskimpuksia sanoa mutta nyt ne vähäisetkin lihakset ovat hävinneet. Olenkin vähitellen ottanut viikko-ohjelmaan pari haastavampaa joogaa tai lihaskuntotreeniä. Treenit ovat vielä tosi lyhyitä (10-30 min) mutta ai että tuntuu kivalta vähän haastaa kroppaa! Salille ei ainakaan vielä ole hinkua ja kun lähtötaso on mitä on, luulen, että kotitreenit riittää alkuun oikein hyvin. Ohjelmassa pysyvät myös kehoa huoltavat joogat ja venyttelyt.

Olen tosi onnellinen, että pystyin kävelemään ihan raskauden loppuun saakka. Siitä huolimatta ensimmäisillä vaunulenkeillä lisäpainon ja heikentyneen hapenottokyvyn kyllä huomasi mutta nopeasti kunto lähti taas paranemaan. Tavoitteena on käydä kävelemässä lähes päivittäin jo senkin takia, että ulkoilma saa väsyneen ja nuutuneen olon niin paljon reippaammaksi.

Juoksu on se laji, mitä oon kaivannut eniten. Muutama päivä synnytyksen jälkeen näin unta, että olin kaverin kanssa juoksemassa. Se oli eka lenkki synnytyksen jälkeen ja juostiin heti 8 km. Ei ehkä tuu tapahtumaan... Nyt toipuminen on edennyt sen verran, että olen testannut juoksua muutaman kymmenen metrin matkoja mutta keskivartalo ja lantionpohja ei tunnu vielä tarpeeksi vahvalta, joten juoksu saa vielä odottaa. Eniten juoksusta kaipaan sitä, että pääsen koirien kanssa poluille juoksemaan. Mikään ei voita sitä tunnetta kun saa koiran kanssa päästellä menemään polkuja pitkin!

Juoksun suhteen alkuun tavoitteena on siis vain päästä juoksemaan mutta myös pidemmän aikavälin tavoite on asetettu. Ensi kesänä aiomme kaverin kanssa juosta polkupuolimaratonin! Se tuntuu tässä kohtaa isolta urakalta kun kunto raskauden jäljiltä on mitä on ja juoksutaukoakin taitaa tulla lähemmäs vuosi. Lisäksi mun pisin juoksulenkki ikinä on noin puolet puolikkaasta. Mutta onneksi tässä on aikaa ja tuntuu ihan mukavalta ottaa äitiyslomalle tällainen pikku projekti.

Koska juoksu odottaa vielä vahvempaa keskivartaloa, niin aerobisen kunnon parantamiseksi otetaan muut keinot käyttöön. Ostettiin keväällä fatbike, joten sillä olisi tarkoitus lähteä nostamaan kuntoa ennen juoksua. Ja parasta on, että fatbikella pääsee metsään ja poluille! Ja jos käy liian raskaaksi niin aina voi ottaa koirat vetoavuksi.

Joten tässä tiukka suunnitelma hyvän kunnon ja reippaan olon saavuttamiseksi! Eikös se olekin niin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...?

1.9.2017

Viikon liikkumiset - kuusi viikkoa synnytyksestä

Tänään synnytyksestä on kulunut kuusi viikkoa. Oma olo alkaa univelkaa lukuunottamatta olla jo ihan mukava ja olenkin palaillut liikkumaan. Satunnaiset vaunukäppäilyt aloitin 2,5 viikkoa synnytyksen jälkeen mutta vasta pari viikkoa sitten oma olo alkoi olla niin hyvä, että pystyin tekemään vähän pidempiä lenkkejä. Kävelyn lisäksi olen uskaltanut venytellä ja joogailla kevyesti, raskaammat treenit saavat vielä odottaa.

Uusi viikko aloitettiin 7 km vaunulenkillä. Rakastan tätä vuodenaikaa, kun päivät on vielä aurinkoisia ja lämpimiä mutta syksy tuoksuu jo. Illalla vielä pikavenyttelyt pojan iltatankkauksen lomassa.

Tiistaina kävelin taas reilun 7 km lenkin. En uskalla ottaa molempia koiria vaunujen kanssa, joten ensin käyn toisen kanssa ja sitten toisen kanssa. Yksitellen vaunulenkkeily sujuu jo ihan hyvin, mitä nyt välillä täytyy loikata ojaan pyydystämään myyriä.

Imetys ja huonot nukkuma-asennot (120 cm leveä sänky on nyt virallisesti todettu liian kapeaksi meille kolmelle) ovat laittaneet kropan ja erityisesti niskat totaalijumiin. Asian korjaamiseksi ostin taas Yogaian jäsenyyden. Tähän elämäntilanteeseen sopivat erityisen hyvin lyhyet venyttelyt ja kevyet joogat. Tiistaina tein 20 minuutin niska-hartiavenyttelyn ja tuntui kuulkaas hyvältä! Tai siis ensin tuntui pahalta kun joka paikka on jumissa mutta jälkikäteen olo oli tosi hyvä. Oli myös kiva saada hetki aikaa ilman vauvaa, joka viihtyisi koko ajan sylissä.

Huonosti nukutun yön jälkeen ajattelin keskiviikkona käydä vain pikaisesti happihyppelyllä mutta ulkoilma virkisti niin, että kävelin kuitenkin 5,5 km. Jetin kanssa tutkittiin läheisen joen rantaa ja totesin, että meidän lenkkimaastoihin ei mitkään kätevät kaupunkirattaat sopisi vaan kulkupelin täytyy olla maastokelpoinen.


Torstaina oli vauvan ensiesittelyn vuoro sekä mun että miehen työpaikalla. Muut liikunnat jäi mutta vauvan kanniskelu turvakaukalossa käy treenistä, kun lihakset tuntuvat jääneen synnytysosastolle.

Syyskuu alkoi hyvin syksyisissä fiiliksissä, kun vettä satoi kaatamalla. Onneksi saatiin pojan kummitäti lenkkiseuraksi, jolloin vesisadekin unohtui. Huomattiin, että yksi oleellinen hankinta vauvaa varten oli jäänyt ostamatta. Onneksi rinkan sadesuoja toimi hyvin hätävarasadesuojana myös vaunuissa.

Olen ollut hyvin tiukka koirille, että vaunujen kanssa ei saa vetää. Nyt koulutus alkaa tuottaa tulosta. Naapurikin oli huomannut eron autolla ohi ajaessaan ja sain viestin, missä ihasteltiin, kuinka hienosti Jeti kulki hihnassa. Illalla oli taas isän ja pojn laatuaikaa ja äiti sai joogata.

Lauantaiaamu oli tarpeeksi viileä koirien vetolenkille, joten mies käytti eka koirat fatbikella ja me hoidettiin vauvan kanssa jäähdyttelylenkit. Kun poika jatkoi vielä unia vaunuissa, ehdin tehdä vartin flow-joogan. Mies ja koiratkin puuhailivat pihalla, joten sain joogailla ylhäisessä yksinäisyydessä. Luksusta!

Sunnuntai kului kaulin kädessä karjalanpiirakkatalkoissa nimiäisiä varten. Illalla miesosasto otti unet ja mä sain taas joogata hetken ihan rauhassa. Siihen olikin hyvä lopettaa tämä viikko!

Viikon liikkumiset
Kävelyä 30,5 km, 6h 45 min
Venyttelyä 25 min
Joogaa 1 h 
Päivittäin lantionpohjatreeniä

Kiva liikuntaviikko siis takana. Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille. Muistakaa nauttia näistä kauniista syyspäivistä :)

21.8.2017

Vastasyntynyt ja koirat

Ennen vauvan syntymää monet tutut pohtivat, mitenköhän koirat ottavat uuden tukokkaan vastaan. Mä olin melko varma, että tiiän, miten karvaveljet suhtautuu vauvaan ja aika tarkalleen niin kävikin kuin etukäteen ajattelin.

Meiän koirat on äärimmäisen ihmisrakkaita: ne tykkää kaikista ikään ja kokoon katsomatta. Siku tottui jo ihan pennusta asti pieneen vauvaan, sillä samaan aikaan kun Siku tuli meille, sukuun syntyi vauva. Jeti puolestaan ei ole ihan pientä koskaan tavannut.

Vähän isompiin vauvoihin ja taaperoihin koirat ovat tottuneet. On ollut jännä huomata, että vaikka molemmat koirat välillä kaahottaa ilman korvia ja ymmärrystä ja vieraita vasten hypitään ihan liian innokkaasti, niin jotenkin ne osaava varoa pieniä ihmisiä. Naama kyllä nuollaan ja takapuoli haistellaan (erityisesti jos vaipasta lähtee mukavat tuoksut) mutta päälle ei rynnätä eikä vasten hypitä.

Ensimmäiset hajut vauvasta koirat saivat kun mies kävi sairaalasta lenkittämässä ja seurustelemassa koirien kanssa. Vauvan kotiuduttua koirat saivat tulla haistelemaan. Miehen piti tosissaan pidellä koiria, niin paljon niitä kiinnosti turvakaukalossa tuhiseva käärö. Yllättäen Jeti oli karvakaksikosta rauhallisempi: se haisteli vauvan ja sen jälkeen istui kaukalon viereen. Siku puolestaan olisi halunnut tutkia vauvan perinpohjaisesti mutta koska Sikulla on tapana tökkiä ja töniä kuonolla, piti varoa ettei vauvaan satu. Ainut yllätys koirien käyttäytymisessä on ollut se, että Jeti, joka yleensä nuolee kaikkien kasvot, korvat ja takapuolet (tosi kivaa, jos kylään tulee vähemmän tuttuja vieraita) ei ole nuollut vauvaa. Siku puolestaan ei ensimmäisinä päivinä muuta olisi tehnytkään. 

Alkuun Siku tuli sohvalle ihmettelemään imetystä mutta parissa päivässä koirat tottuivat uuteen perheenjäseneeseen. Nykyään vauva kiinnostaa lähinnä aamuisin häkistä tultaessa, jolloin koirat ensimmäisenä etsivät vauvan.

Vauva puolestaan ei vielä sano koirista mitään mutta selvästikin koiraihminen on kasvamassa. Märän kuonon tökkäys päässä ei aiheuta itkua ja paras itkun hiljentäjä on koirien ulvonta: huuto hiljenee, silmät aukeavat ja pieni mies kuuntelee tarkasti. Mutta eikös se niin ole, että vauva rauhottuu niihin ääniin, jotka ovat tuttuja jo kohdusta :)
Koirien iltavillikään ei häiritse unia

17.8.2017

Uusi elämä


Kun kesän kuumimmat päivät koittivat, syntyi meidän poika. Tämä uusi elämä on pistänyt vanhempiensakin elämän uusiksi.

Poika tuli maailmaan melko reippaasti, mistä olen kyllä kiitollinen. Jätän mieluusti kokematta sellaiset kolmen vuorokauden synnytykset. Synnytyksen jälkeen päästiin perhehuoneeseen, joten mieskin sai olla yötä sairaalassa. Tämä oli ihan huippu juttu, sillä juuri yöt olivat alkuun vaikeinta aikaa. Muutenkin oli ihanaa, että tuore isä pääsi heti alusta asti vauvan hoitoon täysillä mukaan. Ja kyllähän osastolla kelpasi olla: ruokaa tuli muutaman tunnin välein, nappia painamalla sai apua eikä tarvinnut huolehtia muusta kuin vauvasta. Vaikka olen monesti kritisoinut julkista terveydenhuoltoa, niin sairaalassa kaikki toimi hienosti. Mies kävi ostamassa henkilökunnalle kiitokseksi mansikoita, kun kotiinlähdön aika tuli.

Ja se kotielämä... Vaikka olin henkisesti varautunut siihen, että lapsi muuttaa meidän elämää, en kuitenkaan osannut varautua siihen, kuinka suuri muutos onkaan ollut - erityisesti henkisellä tasolla. En ole ikinä ollut vauvaihmisiä vaan olen ollut sitä mieltä, että lapset on kivoja sitten, kun ne vähän kasvaa ja niiden kanssa voi kommunikoida ja leikkiä. Mutta näköjään luonto hoitaa niin, että oma vauva on ihana, ihmeellinen ja hurmaava. Kaikin puolin täydellinen siis!

Yllätyksenä on tullut myös se, kuinka kauan synnytyksestä toipuminen kestää ja kuinka kivuliasta se on ollut. Raskaus meni ihan älyttömän helposti ja hyvin (kävin tunnin kävelyllä vielä samana päivänä, kun synnytys käynnistyi) ja kun synnytyskin oli helpompi kuin etukäteen oletin (lue pelkäsin) niin ajattelin, että se oli sitten siinä. Mutta kyllä toipuminen on ollut pahin vaihe. Voiton puolella kuitenkin ollaan jo ja vihdoin pääsin 2,5 viikon tauon jälkeen kävelylle. En muista, millon (jos milloinkaan) kävely olisi aiheuttanut niin onnellisen olon.

Nyt on jälleen aika palata ihastelemaan, kuinka ihana lapsi me tehtiinkään!

Koko talven sinua kannoin
kesä toi sinut maailmaan.
Kuten elämän sinulle annoin,
niin sinusta elämän saan.
Sinun käsistäs empimättä,
otan vastaan kohtalon.
Oi hentoa kättä,
miten voimallinen se on!

17.7.2017

Vauvantarvikkeiden hinnat

Vauvaa varten tarvittavien tuotteiden ympärillä pyörii melkoiset markkinat. Me päätettiin heti raskauden alussa, että ipana pärjää ihan hyvin käytetylläkin tavaralla. Tämä perusteltiin sillä, että tuntuu hullulta sijoittaa paljon rahaa tavaraan, jota tarvii hyvin lyhyen ajan. Lisäksi kierrätys on ekologisempaa kuin uuden tuottaminen ja ostaminen. Itseäni pelotti myös uusissa tavaroista (esim. vaunuista) mahdollisesti löytyvät kemikaalit. Järkeilin, että vanhemmista tavaroista myrkyt ovat kerenneet haihtua jo moneen kertaan.
Villasukkalähetys miehen mummolta

Näin ensikertalaisena oltiin melko pihalla siitä, minkälaisia ominaisuuksia tarvitaan eri vehkeiltä ja mitä mikäkin nimitys tarkoittaa. Esimerkiksi vaunujen heittoaisa sai miettimään, miksi vauva pitäisi singota ilmalennolle? Muutenkin vaunujen ominaisuuksien lukeminen aiheutti päänsäryn, ihan sama kuin lukisi listaa auton varustelutasosta. Siispä tärkeimpien ostosten kohdalla (vaunut ja turvakaukalo) marssittiin lastentarvikeliikkeeseen kyselemään, valittiin paras ja sitten etsittiin sama tuote Torista käytettynä. Vaunuissa päädyttiin useamman vuoden vanhoihin Emmaljungiin ja turvakaukalo on vajaan vuoden käytössä ollut Maxi-Cosi ja siihen Easy-Fix-jalusta.

Vaatteiden osalta on päästy todella helpolla, sillä miehen suvussa on kiertänyt jo useamman vuoden ajan vauvanvaatepaketti, jolla pitäisi pärjätä ainakin alkuun oikein hyvin. Kasvatin pakettia omalta osaltani ostamalla kaksi haalaria yöpuvuksi.

Ekologisuuden nimissä haluaisin käyttää pääasiassa kestovaippoja. Ostin tutulta 30 vaipan paketin, joka sisälsi useamman kokoisia vaippoja, imuja ja likaisten vaippojen säilytyspussin. Lisäksi ostin kirpparilta vielä muutaman pienen vaipan. Nyt kaapissa odottaa yhteensä 11 ihan pientä kestovaippaa ja niillä mennään niin kauan kuin puhtaita vaippoja ja vanhempien jaksamista riittää. Jos jompikumpi loppuu, siirrytään kertakäyttöisiin vaippoihin.

Kuitenkin halusin ostaa tiettyjä juttuja ihan uutena. Porin villasta ja peitteestä tilattiin villapatja ja -peitto. Ei kemikaaleja eikä muovia vaan aitoja luonnonmateriaaleja. Ja lisäksi Suomessa tehtyjä! Tilattiin muuten villapeitto myös itselle enkä vaihda sitä enää ikinä koskaan muovista valmistettuun peittoon.

Uutena ostettiin myös Tulan Free-To-Grow-kantoreppu. Uuteen päädyttiin siksi, että tämä malli tuli myyntiin keväällä eikä sitä siis ollut saatavilla käytettynä. Kyseinen malli haluttiin, koska siinä pystyy kantamaan ihan pientäkin vauvaa ilman lisäosia.

Muita hankittuja tykötarpeita ovat Lifefactoryn lasinen tuttipullo, harsot sekä lakanat ja pussilakana. Muuten kaikki tarvittava saatiin joko äitiyspakkauksen mukana tai ihanilta ystäviltä baby shower -lahjaksi. Lisäksi amme, vaipanvaihtoalusta ja sitteri saatiin ilmaiseksi.

Emmaljungan vaunut 340 € käytettynä Torista
Turvakaukalo ja jalusta 230,00 € käytettynä Torista
Brion pinnasänky 10,00 € käytettynä Torista
Vaatteet 19,00 € (lähes kaikki saatu sukulaisilta ja tuttavilta käytettyinä sekä äitiyspakkauksesta)
Kestovaipat (34 kpl) ja muut tykötarpeet 57,90 € käytettynä
Villapeitto, -patja ja patjan villainen suojus 202,50 € (löysin 10 %:n alennuskoodin, oikea hinta siis hieman kalliimpi)
Kantoreppu 117,00 €
Tuttipullo 18,90 €
Harsot 24,85 €
Lakanat 10,00 €
Pussilakana 36,95 € (piti saada Muumia)

Yhteensä rahaa on siis ennen vauvan syntymää palanut 1067,10 €. Äkkiseltään kuulostaa ihan hirmuiselta rahamäärältä mutta toisaalta oltaisiin voitu käyttää vieläkin enemmän. Pelkästään uudet vaunut maksavat tonnin, joten ehkä me on sittenkin päästy melko vähällä. Mielenkiintoista nähdä, puuttuuko meiltä jotain oleellista vai ollaanko ostettu jotain ihan turhaa!
Mikäli vauvalle ei kelpaa, niin Siku kyllä huolii!

14.7.2017

Äitiyslomalaisen ajatuksia

Äitiyslomaa on nyt takana kuukauden verran ja laskettu aika lähestyy. On ollut jännä huomata, kuinka oma mieli virittäytyy vähitellen vauvan tuloon. Ensimmäiset lomaviikot touhusin aamusta iltaan. Oli ehdottoman tärkeää saada nurmikko itämään, puut kasvamaan, terassit öljyttyä ja kivetys saumattua ennen ihmislapsen saapumista. Sadepäivinä siivosin maanisella vimmalla. Eihän vauva voi tulla jos pölyjä ei ole pyyhitty ja piha ei ole tiptop kunnossa!
Toripolliisi valvoo, ettei lomallakaan turhia vetelehditä

Nyt pahin puuhailuinto on onneksi laantunut ja mielikin jo rauhoittunut. Uskon, että tämä rauhoitumisvaihe ennen synnytystä on tarpeen. Totesinkin miehelle erään touhuvimmapäivän päätteeksi, että jos lapsi päättäisi nyt ulostautua, en jaksaisi sitä synnyttää. Polar kertoi, että touhuvaiheessa kävelyä tuli päivittäin 8-12 km, joten ei ihme, että hieman väsytti.

Lähestyvä synnytys täyttää mielen kokonaan ja mikään muu ei enää kiinnosta. Kun vielä pari viikkoa sitten to do -listat ja pihasuunnitelmat täyttivät pään, nyt miehen esittelemät terassin kaidevaihtoehdot eivät kiinnosta pätkääkään. 

Oma olo on ollut loppuun asti tosi hyvä ja siitä olen ollut kiitollinen. Olen säästynyt kivuilta ja turvotuksilta ja olen pystynyt käymään koirien kanssa lenkillä. Aika olisi käynyt todella pitkäksi, jos en olisi voinut tehdä muuta kuin lepäillä koko äitiysloman. Toivonkin, että palautuminen raskaudesta ja synnytyksestä sujuu hyvin, kun vointi on mahdollistanut liikkumisen koko raskauden ajan. 
Energiatankkaus synnytystä varten on aloitettu

Kaikki tuntuu olevan siis valmiina: itse odotan synnytystä, talo on siivottu, nurmikko itää hienosti, auto on tankattu ja keula on jo menosuuntaan. Nyt vain odotellaan, milloin vauva on valmis! Jännää!
Katajat on istutettu, lapsi voi tulla!

22.6.2017

Kesäkiireitä

Huh, kuinka aika juoksee! Eilen oli vuoden pisin päivä, nyt mennään jo auttamatta syksyä kohti. Alkukesä on hujahtanut ohi aivan käsittämättömän nopeasti. Ajattelin etukäteen, että tämä kesä voi tuntua pitkältä, koska sitähän odottavan aika yleensä on, mutta mitä vielä! Tekemistä on ollut niin paljon, ettei heinäkuun loppua ole kerennyt odottelemaan.

Keväällä odotettiin malttamattomina, että päästään viimeistelemään piha mutta äärimmäisen myöhäinen kevät viivästytti meitä. Toukokuun lopulle ajoitettu vajaan viikon pihaloman aikaan maa oli vielä osittan jäässä ja suurimmaksi osaksi lillinkiä. Kun pihan pariin on vihdoin päästy, mies on möyrinyt siellä ahkerasti. Suurimpana innoituksena taitavat olla naapurista lainatut erinäiset koneet...

Minä oon möyrinyt mukana sen, minkä maha antaa myöten. Parin päivän työputki menee yleensä aika hyvin ja oon pystynyt tekemään melko paljonkin mutta toipuminen vie sitten normaalia pidemmän aikaa. Näin äitiyslomalla ollessa olisi toki aikaa levähtää mutta mieli keksii kaikkea pientä puuhastelua. Äitiyslomahan on oivaa aikaa kantaa kiviä talon seinustoille ja pestä ikkunoita...

Oon vihdoin päässyt myös istuttamaan kasveja! Valkovuokot ja kielot löysivät paikkansa metsän reunasta ja siperiankärhöt saavat kiipeillä mäntyjä vasten. Puiden istuttamista oon odottanut kuitenkin kaikkein eniten, koska puissa kestää vuosia ennen kuin ne ovat täysikasvuisia ja näyttäviä. Puu-urakka aloitettiin hopeakuusesta ja pihalla odottaa valmiina myös kolme punakoivua, jotka tulevat osaksi tien varteen istutettavaa aidannetta. 

Nyt (kun kerrankin maltoin lopettaa puuhastelut ajoissa ja tulla sisälle) taidan lähteä syömään palan tai kaksi raparperipiirakkaa. Vaikka syksyä kohti jo mennään, niin vielä on kesä ja siitä on nautittava!

7.6.2017

Raskaana telttaretkellä - vihdoinkin Rokualla!

Nyt kun Suomen kesä näyttää vihdoin parastaan, on ihan loistava aika lähteä telttailemaan. Telttailua on turha pitää jotenkin tosi vaikiana tai haastellisena ja oikeilla varusteilla teltassa nukkuu ihan yhtä makiasti kuin omassa sängyssä. Ellei jopa paremmin, jos on ensiksi saanut vaeltaa itsensä väsyksiin.

Mä halusin lähteä vielä ennen vauvan tuloa telttailemaan monestakin syystä. Ensinnäkin siksi, että keväällä mut valtaa aina tarve päästä yöksi ulos. Toisekseen halusin päästä harjottelemaan telttailua koirien kanssa ja kolmanneksi ihan siitä syystä, että se on vielä ilman vauvaa äärimmäisen helppoa. Niinpä viime viikonloppuna pakattiin tavarat ja koirat autoon ja ajettiin vajaan tunnin matka Rokuan kansallispuistoon. Rokua on meitä lähinnä sijaitseva kansallispuisto mutta en ole koskaan käynyt kansallispuistossa, Rokuan kylpylässä vain.

Lähdettiin liikkeelle hotellin pihasta ja tavoitteena oli kävellä sen verran kuin tuntui hyvältä. Mies kantoi suurimman osan tavaroista, mulla oli pienessä repussa lähinnä kamera, vesipulloja ja vähän evästä. Enkä ois kyllä tarvinnutkaan yhtään enempää sillä Oulun tasamaastoihin tottuneena Rokuan mäet olivat melkoisia ja useamman kerran piti levähtää ettei alkanut supistelemaan. Pahimpien mäkien jäätyä taakse matkantekokin helpottui ja käveltiin aina seitsemän kilometrin päähän Pitkäjärvelle asti.


Syy, miksi Rokualla ylipäätään sijaitsee mäkiä, on jääkausi. Rokua on osa jääkauden aikana kasaantunutta harjujaksoa, jota tuuli vielä muokkasi alueen noustua merenpinnan yläpuolelle. Kun aluetta ympäröivät suuret suot, itse Rokuan alue on luonnoltaan pääasiassa kuivaa ja karua mäntykangasta pienien järvien täplittäessä maisemaa. 



Pitkäjärvellä ei meidän tullessa ollut ketään. Paikka oli tosi kiva: kerrankin nuotiopaikan vieressä oli tarpeeksi pitkä pöytä (me ollaan mestareita räjäyttämään tavarat laajalle) ja nuotiopaikalta oli mukava katsella auringon laskua järven taakse. Sytytettiin nuotio, jotta saatiin makkarat käristettyä mutta ensin piti tarkistaa, onko alueella metsäpalovaroitusta. Kuivaan kankaaseen tuli varmasti tarttuisi helposti.



Kun mahat oli saatu täyteen, oli aika pystyttää teltta. Meillä oli lainassa Fjällrävenin Akka view 2, joka on kahden hengen teltta. Vähän jännitti, kuinka sinne mahtuisi kaksi aikuista, kaksi koiraa ja maha. Lisäjännityksen yöpymiseen toi se, että koirat eivät koskaan aikaisemmin olleet teltassa. Tätähän olisi tietenkin voinut ja kannattanut harjotella jo kotona mutta eipä vaan viitsitty. Mua myös vähän mietitytti, miten löytäisin hyvän nukkuma-asennon, kun kotona miellyttävä asento vaatii tyynyjä tukemaan mahaa ja lantiota.


Mutta kaikki huolet oli taas ihan turhia. Kun päästiin telttaan, Siku alkoi nukkua lähes heti. Jetillä meni kauemmin ennen kuin se osasi rauhoittua mutta kun kerran oli rauhoituttu, niin koirat nukkuivat koko yön kiepillä miehen vieressä. Yöllä heräsin ja huomasin, että mies ja Jeti nukkuivat posket vastakkain samalla tyynyllä. Tarvittiin melko paljon itsehillintää, etten alkanut kaivamaan kameraa absidista, sen verran söpöjä olivat :) 

Mulla oli käytössä ilmatäytteinen makuualusta ja se oli tosi hyvä! Normaalilla telttapatjalla nukkumisesta ei olisi tullut mitään mutta pehmeämmällä patjalla pystyin nukkumaan parin tunnin pätkissä ja sitten piti kääntää kylkeä. Meillä on yhdistettävät makuupussit, mikä tuo tosi paljon lisätilaa eli mahan kanssa mahtui hyvin nukkumaan. Seuraava hankinta on kuitenkin jo selvillä eli koska makuupussit saa yhteen, niin nukkumamukavuutta lisäisi vielä entisestään tuplaleveä ilmatäytteinen patja.

Aamulla keiteltiin puurot kesäisen lämpöisissä olosuhteissa ja lähdettiin kohti Pookivaaraa, missä sijaitsee korkea torni, jota on käytetty metsäpalojen tähystytykseen. Ylhäältä näkyikin hyvin, että Rokuaa ympäröivät todella tasaiset alueet.





Vaikka toiselle päivälle kävelyä ei tullut kuin neljä kilometriä, alkoi mun vauhti selvästi hyytyä loppumatkasta ja koko sunnuntain tunsin kyllä kropassa, että on tullut urheiltua. On se vaan jännä, kuinka paljon tuo mun suhteellisen pieni etureppukin hidastaa vauhtia. Totesinkin miehelle, että tämä taisi olla viimeisiä aikoja raskaudesta, kun mun oli mahdollistä lähteä noinkin "pitkälle" vaellukselle. Mutta onneksi lähdettiin! Oli ihana nukkua yö ulkona, viettää aikaa rauhassa yhdessä ja nähdä jälleen yksi hieno luontokohde ihan lähellä kotia! Menkää siis ihmeessä yöksi metsään, vaikka seuraavan luonnon päivän kunniaksi! Edes raskaus ei ole mikään este :)