18.10.2016

Kulkuneuvo-ongelmia

Meillä on viime aikoina käynyt paljon vieraita, mistä syystä koirien lenkitys on iltaisin jäänyt hävyttömän vähälle. Onneksi molemmat osaa olla ihan rauhallisesti vaikka lenkitys jäiskin vähemmälle. Lisäksi oon jättänyt päiväksi häkkiin luita, että on tekemistä. Onneksi tänä iltana oli aikaa väsyttää koirat kunnolla.

Jetin kanssa harjoiteltiin autoilua ja hurautettiin naapurin Jopon luokse painimaan. Vaihdettin kesällä auto, kun vanha ja hyvin palvellut Bora jäi auttamatta pieneksi (koirat matkusti takapenkillä) ja kuumaksi (ei ilmastointia). Tilalle tuli farkku-Skoda ja Jeti alkoi heti protestoida kansanautosta luopumista. Ensimmäisestä Skoda-matkasta lähtien Jeti on oksentanut ja pelännyt. Kuolaaminen ja tärinä alkoi heti, kun koiran nosti peräkonttiin. Matkapahoinvointilääkkeetkään eivät auttaneet. 

Noin kuukausi sitten aloitettiin autoon totuttautuminen eli koirat ruokittiin ensin auton lähellä, sitten kontin reunalla ja lopuksi kontissa. Sitten peräluukku kiinni. Sitten auto käyntiin. Sitten mutka pihan ympäri. Kyllä on taas kylähullun maine taattu, kun on aamuisin seittemältä istunut peräkontissa molempien koirien kanssa. Ja isäntä on tiirannu tummennetusta ikkunasta sisään nenä kiinni lasissa. Noh, mitäpä sitä ei karvalapsien takia tekisi.

Ei Jeti vieläkään mielellään autoon tule mutta tulee kuitenkin ja viiden minuutin ajelun aikana rauhottuu eikä ala kuolata. Kyllä me vielä tämän vuoden puolella päästään huutoetäisyyden ulkopuolelle.
Meniskö vai oisko menemättä?

Sikun kanssa puolestaan käytiin tänään pyörälenkillä ja kyllä huomasi koirasta, että virtaa riittää! Siku alkoi lauleskelemaan jo siinä vaiheessa, kun otin kypärän esille. Pyöräily sujui hyvin ja Siku veti innokkaasti koko matkan. Pidän yleensä yhden tauon mutta nykyään Siku ois heti jatkamassa matkaa. Mitäpä sitä turhaan hiastelemaan, kun kerrankin pääsee juoksemaan!

Antiikki-ikää lähestyvä Helkama alkaa päästellä jänniä ääniä: kitinää, rahinaa, kolinaa ja pauketta. Mies diagnosoi tilanteen toivottomaksi, joten ollaan etitty uutta sulan maan menopeliä. Perusteellisen tutkiskelun jälkeen päädyttiin fatbikeen, jolla pääsisi myös hiekkateitä ja polkuja pitkin. Ja talvellakin pääsisi polkemaan! Ainut huono puoli näissä on hinta eikä käytettyjä ole oikein myynnissä.

Eli, rakas joulupukki, voisitko tulla tänä vuonna vähän etuajassa? Olen ollut oikein kiltti: olen harjannut hampaat joka ilta enkä ole paljon yhtään kiukutellutkaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti