10.10.2016

Bako National Park - päivä apinoiden planeetalla

Sarawakin alueen vanhin kansallispuisto, Bako National Park, sijaitsee Borneolla vajaan tunnin bussimatkan ja reilun puolen tunnin venematkan päässä Kuchingista. Puisto ei ole suuren suuri, vain reilut 27 neliökilometriä mutta sieltä löytyy niin rantaa, kalliota kuin monenlaisia metsiäkin. Meidän elokuiseen työreissuun kuului yksi päivä tässä erityisesti nenäapinoistaan tunnetussa kansallispuistossa.

Puistoon ei ainakaan turisteilla ole asiaa autolla vaan viimeinen pätkä taittuu muutama kymmenen ringgittiä maksavalla venekyydillä. Alkumatka mentiin jokea pitkin ihmetellen paikallisten kalastajien veneitä ja viritelmiä kunnes päästiin merelle.
Parempi pysyä veneessä


Perillä venekuski ei päässyt ihan rannalle asti vaan kehotti meitä heittämään kengät jalasta ja kahlaamaan loppumatkan. Henkisesti kylmään veteen valmistautuneena hämmästyin, kuinka lämmintä merivesi olikaan.


Lyhyen esittelyn jälkeen saatiin opas, jonka johdolla lähdettiin tallustelemaan kohti viidakkoa. Kauan meidän ei tarvinnut talsia ennen kuin opas bongasi ensimmäisen nenäapinan. Tämä kaveri piti nokkansa visusti piilossa, käänsi meille selkänsä ja jatkoi syömistä. Puistossa elää vajaa 300 nenäapinaa, jotka asustavat pääasiassa puissa ja syövät lehtiä, siemeniä ja hedelmiä. Vain uroksilla on näyttävä tuulenhalkoja.

Varo katolta putoavaa jäätä. Eikäku...

Polku kulki hetken matkaa rannan tuntumassa, missä sojotti pystyssä kuolleita magrovepuita. Maassa möngersi toispuoleisia rapuja, joilla toinen saksikäsi oli toista huomattavasti suurempi ja rantavedessä hyppelehti hauskoja kalan ja liskon yhdistelmiä, mudskippereita.


Vihdoin painuttiin metsän siimekseen ja voi luoja, mikä kuumuus siellä iski vasten. Ilma seisoi paikallaan ja varjosta huolimatta hiki valui valtoimenaan. Hengittäminen tuntui tuskaselta, ihan kuin ilmassa ei ois ollut tarpeeksi happea.

Polku kulki välillä ylös, välillä alas mutta juuria ja kiviä oli koko ajan. Onneksi olin varautunut lenkkareilla, joilla pärjäsi mukavasti kuivalla kelillä. Bongattiin polun vierestä vauva-apina, joka oli huudoista päätellen lähtenyt omille teilleen ilman lupaa. Ennen kuin ehdin vääntää kameran asetuksen kohdilleen, kaveri oli jo hävinnyt.
Heleppokulukunen poloku

Vajaan parin tunnin (hitaan) tallustelun jälkeen tultiin taas meren rantaan ja tuuli pääsi kuivattamaan täysin läpimärät vaatteet. Vettä kului tuon kävelyn aikana pari litraa mutta tuntui, että kaikki tuli samantien hikenä ulos.


Veneiden saavuttua käytiin ihmettelemässä vielä kalkki- ja hiekkakivimuodostelmia. Kuuluisin näistä on hyökkäävää koobraa muistuttava Sea Stack eli suomalaisittain Möhkäle.





Bako oli oikein mukava ja Kuchingista käsin helposti saavutettava päiväkohde. Puistossa on ihan mukavasti kävelyreittejä mutta ainakaan itse en noissa lämpötiloissa jaksais kovin pitkiä vaelluksia. Apinoita tuntui olevan suhteellisen helppo bongata eikä ne vaikuttaneet häiriintyvän töllistevistä kaukaisista sukulaisista. Tästä saatiin todistus odotellessa venekyytiä, jolloin yksi kaveri heilautti itsensä aivan meidän vierestä.

Puistossa olis varmasti potentiaalia suuremmillekin turistimäärille mutta ainakin toistaiseksi kävijämäärät ovat melko alhaisia. Peruspalvelut puistossa tuntuivat toimivan mutta mitään ylimääräistä ei ollut: esimerkiksi magneetteja ja nenäapinapehmoleluja on turha etsiä

Lämmin (tai oikiastaan kuuma, hehee) suositus siis Bakolle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti