22.9.2016

Yksinhuoltajan arki

Mies on ollut usiamman päivän työreissulla ja mä oon ollut yksinhuoltajana karvalapsille. Haaveilin etukäteen kiireettömistä illoista, jolloin lenkin jälkeen istutaan poikien kanssa sohvalla (niin, Jeti voitti väsytystaistelun ja koirilla on nyt lupa olla sohvalla), juodaan teetä ja katotaan telkkarista hömppää.

Ei menny ihan niinku siinä suomenruottalaisessa ohjelmassa.

Koirat on ollu jotenkin todella rasittavia. Korvat lähti ilmeisesti miehen mukana Berliiniin: mitään ei kuulla eikä nähdä vaan tehään just niinku ite halutaan. Kumpikaan ei osaa iltaisin rauhottua vaan vinkuvat vuorotellen ulos ja sisään.


Koirat ei oo erityisen yhteistyöhaluisia silloin, kun joutuvat pesulle. Ja tietenkin nyt on pitänyt pestä molemmat. Yksin touhutessa siihen tulee sellainen jännitysmomentti, että milloin märkä koira pääsee livistämään pois kylppäristä (mies, voisitko korjata kylppärin lukon, kiitos). Siku joutui pesulle, koska päätti pyydystää myyriä kuraisesta raviojasta. Jeti joutui pesulle, koska päätti pyöriä paskassa. Erityiskiitos siis sille idiootille, joka oli vääntänyt paskat tien viereen ja jättänyt sen peittämättä.

Tällaiseen olotilaan on vain yksi parannuskeino.

P.S. Mies, tule pian kotiin. Ja muista ne tuliaiset!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti