28.7.2016

Kesällä kerran

Jos viimeksi ihastelin kesäyötä, niin ei kesäinen aamu yhtään huonommaksi jää. Kun ei ole kiire töihin, kerkiää koirat juoksuttaa kunnolla (tai siis niin kunnolla, kun näillä keleillä on mahdollista) jo aamusta. Ja mitä aikaisemmin vääntäytyy sängystä ulos, sitä kauniimpi valo metässä on.


25.7.2016

Linnunmaitoa

Hyvää huomenta! Me herättiin reippaina ennen puoli kuutta, sillä tänään on viimeinen työpäivä ennen hurjaa kuuden päivän kesälomaa! Loma on pirstoutunut erinäisten reissujen takia mutta kyllä tämä lyhytkin loma (eli terassinrakennusurakka) on odotettu!

Kerettiin viettää aamulla koko perheen laatuaikaa, kun käytiin metässä lenkillä. Jeti juoksenteli pääasiassa irti mutta Siku-raasu joutui olemaan melkein koko ajan kiinni. Kun muita liikkujia ei näkynyt aikaisin aamulla, uskallettiin päästää Sikukin hetkeksi kirmailemaan.

Näistä aamuisista tunnelmista perjantai-iltaan, jolloin piti lähtiä puolen yön aikaan kameran kanssa ulos. Laskeva aurinko värjäsi pilvet kauniin punertaviksi, jolloin koko yö oli täynnä punaista valoa ja ilma oli kuin linnunmaitoa.



Myös Jeti tuntui ihmettelevän uutta punaista maailmaa.



Siku taas sai neliraajahalavauksen, kun piti lähtiä häkkiin. Ei paljon kaunis kesäyö kiinnostanut.

23.7.2016

Pihasuunnitelma

Ollaan vihdoinkin parin viime viikon aikana päästy käsiksi meiän pihaan, joka on rehellisesti sanottuna aika kauhia.
Piha on tällä hetkellä täynnä erinäisiä kasoja ja läjiä.

Ennen tontin raivausta ja rakentamisen alottamista mietittiin hyvin tarkkaan, miten talo, talli ja muut rakennukset asemoidaan tontille. Tiedossa oli jo, että kasviuone, liiteri ja savusauna rakennetaan jossain vaiheessa. Myös koiran häkki piti mahduttaa tontille. Tontilla riittää kyllä kokoa, mutta yli puolet jää tien toiselle puolelle, eikä sille puolelle saa rakentaa. Lisäksi rakennuskelpoinen puoli tontista on hankalan mallinen, lähestulkoon kolmio. Minä asetin vielä omat haasteeni, sillä olin sitä mieltä, että tonttia raivataan rakentamisvaiheessa mahollisimman vähän, koska tontilla kasvoi mahtavan isoja kuusia ja mäntyjä. Kun kaivurimiehet ystävällisesti väistelivät puita (ja ihmettelivät mun veljelle, että mikä puunrakastaja tämä emäntä oikein on), ollaan nyt todettu, että kaatahan ne pittää. Eli moottorisaha on huutanut kuluneina iltoina.

Piharakennusten asemointi oli loppujen lopuksi heleppoa. Pihaa reunustaa isot puut, joten valittiin aurinkoinen kulma kasvihuoneelle. Savusaunan puolestaan tulee paikkaan, missä suojaetäisyydet talosta ja tontin rajasta toteutuvat. Paikka on kaikin puolin hyvä, vähän talon takana kauniin kankaan laidalla. Liiteri rakennetaan talon ja tien väliin, jolloin se toimii samalla näkösuojana takapihalle.

Savusaunan hirret sahautettiin tontilta kaadetuista puista mutta liiterin puut piti kaataa isän metästä, koska meiän puut on vähän turhan jykeviä liiteriin. Myös kasvihuoneeseen on vanhat ikkunat varastossa eli piharakennukset on rakentamista vaille valamiit!
Ei nämäkään ihan normikokosia liiteripuita ole.

Pihasta tehdään kasvien osalta suhteellisen helppohoitoinen: vain vähän kukkasia ja sitten paljon marjapensaita ja omenapuita! Ainakin viinimarjapensaita pitää olla ja haaveilen myös pensasmustikasta. Omenapuiden lisäksi olisi kiva laittaa jotain vähän erikoisempia hedelmäpuita, esimerkiksi kirsikoita tai luumuja.
Tien laitaan pensasaita, etuvasemmalle kasvihuone ja sen taakse hedelmäpuita.

Suurin osa pihasta jää soralle tai nurmikolle. Haaveilen tontin yhdelle kulumalle nurmikon sijasta jotain ketomaista aluetta: ois kivemman näköistä ja kaikenmaailman pörriäisille monipuolisempaa ihmeteltävää. Tien laitaan istutetaan pensasaita mutta ei vielä tiietä, mitä sorttia. Kuusi passais maisemaan hyvin ja antais näkösuojaa talavellakin mutta en halua kovin korkiaksi kasvavaa aitaa. Myöskään jatkuva leikkaaminen ei houkuta (luulen, että niissä omppupuissa on tarpeeksi).

Tämän hetken urakka on kuitenkin takaterassin rakentaminen. Raskain työvaihe on jo takana, sillä kuopat on kaivettu. En voi suositella kenellekään kivisen maan kaivamista 25 asteen helteessä. Mutta kyllä sitä mielellään hikoili, kun sielun silmin näin jo meiät nauttimassa aamupalaa auringossa :)

22.7.2016

Elämäni ensimmäinen koiranäyttely

Viime viikolla eteen tuli mainos lähes naapurissa järjestettävästä Match Show'sta, johon osallistumismaksu oli hurjat kuusi euroa. Aattelin, että piru, kerrankos tuota! Isäkin aina sanoo, että kaikkea täytyy kokeilla paitsi sormea perseessä.

Niinpä me lähdettiin Sikun kanssa Boran ikkunat auki helteiseen kesäiltaan periaatteella "lahajattomat harjottellee". Sen verran selvitin etukäteen, että jotain erivärisiä nauhoja siellä jaellaan. Ja kun vielä luin, että kyseessä on epävirallinen näyttely eikä haittaa vaikka koira heittelee voltteja, niin totesin, että tämähän kuulostaa ihan meiän jutulta!

Paikalla oli paljon koiria ja voi sitä Sikun vitutuksen määrää, kun kenenkään kanssa ei päässyt leikkimään. Piti vaan emäntää tuijotella koko kolmituntinen. 
Masis



Ekat kehät meni hyvin  huonosti mutta kolmannessa oli jo toivon pilkahduksia. Harjoiteltiin ootellessa seisomista (kun olin vaklannut, miten ne muut tekee), joten se alkoi sujua jo paljon paremmin. Kun lähdettiin liikkeelle, oli häiriötekijöitä ihan liikaa ja Sikun keskittyminen herpaantui.
Ei todellakaan mennyt näin hyvin koko aikaa :D

Hei, kaveri...

Tulipahan kokeiltua ja vietettyä samalla kahdenkeskeistä laatuaikaa synttärisankarin kanssa!

Siku 1-vee

15.7.2016

Joogidogi

Mun selkä on vaivannut jo pitemmän aikaa ja vihdoin tuli mitta täyteen. Kun en päässyt salille, päätin, että jottain pittää tehä! Tilaa päräytin puolen vuoden nettijoogat, että voin pyllistellä olohuoneessa silloin, kun mulle sopi. Ja kyllä tuntuu hyvältä! Ei selkä vielä priimakunnossa ole mutta joka pyllistelykerran jälkeen hieman parempi.

Yritin ehotella miehelle, että tuu nääkin mutta ei se innostunut. Olen kuitenkin joutunut jakamaan joogamattoni enempi karvaisen otuksen kanssa.
Sikun lempiasento on kuolleen koiran asana.

12.7.2016

Unikuvia

Maailman meno tuntuu usein järjettömältä. Kaikilla on kiire ja ne elämän tärkeimmät asiat unohtuvat velvollisuuksien alle. On vaikia pysähtyä ja olla ihan vaan tässä ja nyt. 

Jos yhtään kuulostaa sun ongelmilta, niin tässäpä sulle ratkaisu. Hanki siperianhusky. Tai vaikka kaksi. Kyllä se kiire unohtuu, kun pitää ihmetellä nukkuvia koiria.

10.7.2016

Opettelua

Yksi meiän kesäperinne (kestänyt jo yhden kesän) on käyä Torinrannassa syömässä aamupala. Toinen kesäperinne on "Tänä kesänä käyään vihdoin ensimmäisen kerran Turkansaaressa" -puheet. Tätä on kestänyt jo ainakin puoli vuosikymmentä.

Ensin mainittua perinnettä jatkaaksemme pakattiin koirat autoon eilen aamulla ja ajettiin torille. Otettiin koiratkin mukaan, että ne tottuu uusiin paikkoihin ja näkee, että maailmassa on muitakin ihmisiä kuin ne viisi, jotka asuu meiän perällä. Vähän jännitti, miten aamupalan syönnin käy, jos karvakasat alkaa kovin sinkoilemaan.
Missä kaikki muut?

No, huoli oli turha, sillä meillä meni tosi hienosti. Jeti ihmetteli suurta maailmaa rauhallisesti ja Siku kiskoi ainoastaan silloin, jos ohikulkeva koira parkkeerasi puolen metrin päähän. Me saatiin nauttia aamupala melko rauhassa siis!
Mies kävi kauppahallista ostamassa aamupalan. Tarjolla siis munkkia!

Kotona Jetin kanssa on harjoteltu ahkerasti häkissä olemista. Alkuun pentu ei viihtynyt häkissä vaan työnsi pään verkkoon ja jäi jumiin. Ja siitä tietenkin hirviä itku. Nyt, monta sian korvaa ja puruluuta myöhemmin, Jeti rauhottuu häkkiin nopiasti ja viikonlopun aikana on jopa nukkunut kopin edustalla. Siku on puolestaan hiffannut, että pennun kanssa voi leikkiä myös häkissä, ei pelkästään sisällä.

Myös hihnassa kulkemista on treenattu. Jeti ottaa paljon mallia Sikusta eli jospa käskyt menee nopiammin perille kuin Sikulla aikanaan. 


7.7.2016

Yksi lottovoitto, kiitos!

Lueskelin jokin aika sitten Mondoa, missä oli esitelty taas usiampi semmonen paikka, mihin joskus haluan matkustaa. Aloin miettimään, että lista pakko päästä -kohteista on aika pitkä. Ja itse asiassa pitenee koko ajan vain lisää (ei ehkä kannattais lukia matkablogeja ja -lehtiä). Tässäpä mun tämänhetkinen bucket-lista edellisten reissujen kuvilla höystettynä.

1) Toscana
Pikku kyliä, viinitiloja, kaunista valoa. Kyllä kiitos!

2) Yellowstone
Ensimmäinen koskestus Yellowstoneen oli pienenä Avarassa luonnossa ja silloin päätin, että tuonne on joskus päästävä.

3) Islanti
Ihastuin Uuteen-Seelantiin ikihyviksi ja useammastikin eri lähteestä oon lukenut, että Islanti muistuttaa tätä leffojen Keski-Maata mutta on hiukkasen lähempänä.

4) Balkanin maat
Ainakin Montenegro ja Kroatia! Monipuolista luontoa rannikolta vuorille.


5) Helsingin edustan entiset sotilassaaret
Mulle koko pääkaupunkiseutu on aika tuntematonta aluetta. Näiden saarten avauduttua yleisölle ois taas yksi hyvä syy kotimaanmatkailuun.

6) Kalifornian seutu
Lämmintä, hyvää ruokaa ja viinitiloja. Ei kai sitä ihminen muuta tarvikkaan?

7) Rokuan kansallispuisto
Tämä sattuu olemaan meitä lähinnä sijaitseva kansallispuisto enkä oo siellä koskaan käynyt.

8) Alpit
Oon nähnyt Alpit horisontissa mutta mieli tekis tutkimaan vähän lähempää.

9) Skotlanti
Kanervaa, merta ja tuulen tuiverrusta. Iltoja takkatulen ääressä. Voisin lähtiä vaikka pitemmälle pyöräreissulle. Esim. tislaamokierrokselle...

10) Alaska
Huikea luonto!

11) Saariston rengasreitti
Oon itse asiassa mennyt osan reitistä autolla jokunen vuosi sitten mutta nyt haaveissa on päästä pyöräilemään koko matka. Tämä oli suunnitelmissa jo tälle vuodelle mutta saaristo vaihtuikin Saimaaseen.

12) Pohjoiskalotti
Ei aina tarvi mennä merta edemmäs kalaan vaan vuoria ja kirkkaita vesiä löytyy suhteellisen läheltä. Läntisten naapurimaiden pohjoisosat kutsuvat vaeltamaan.

13) New York
En oikein tykkää suurkaupungeista, ihmisvilinästä, hälinästä ja melusta, joten loogisesti haluan päästä New Yorkiin! Pitäis päästä itse näkemään ja kokemaan, minkälainen tämä iso kylä on.

14) Australia
Kenguruita, koaloita ja Uluru. Noin niin kuin alkajaisiksi.

4.7.2016

Astetta ylemmäs

Niin kuin jo aikaisemmin huomioin, Siku tuntuu aikuistuneen Jetin tulon myötä. Myös Sikun itsetunto on kohonnut ja tämä uusi itsetunto on sitä mieltä, että on aika nousta arvoasteikossa seuraavalle tasolle. 

Sohvalle.

Jos mä piän silimät kiinni, niin kukaan ei nää, että mä oon sohvalla.

1.7.2016

Iltapäivätanssit

Iltapäivätanssit ei ole vain vanhempien yksilöiden huvitus vaan myös nuorempi sukupolvi on niistä innostunut. Meillä tanssahdellaan Brucen tahtiin joka päivä päiväunien jälkeen.

Ensin lämmitellään. Kukin tyylillään.

Ja sitten lähdetään! Ensin vie Siku.

Ja sitten Jeti.

Suunta vaihtuu.

Nyt muuttuu jo ihan villiksi ja mukaan tulee taivutukset.

Lopuksi Siku syö Jetin.