30.12.2016

Talven riemua

Jouluaattona alkanut lumisade jatkui lähes koko joulun, jonka jälkeen meillä olikin lunta niin paljon, että voitiin puhua jo talvesta! Toki nyt sataa vettä ja on harmaata mutta onneksi kerettiin nauttia lumesta ja pakkasesta, kun sitä vielä riitti. 


Pari päivää sitten käytiin iltapäivällä ulkoilemassa ja ihastelemassa kaunista lumista maisemaa. Aurinko alkoi pikkuhiljaa painua mailleen ja maisemaa hallitsivat sinisen ja punaisen eri sävyt. Kyllä oli kaunista.


Ollaan äärimmäisen onnellisia, että löydettiin aikoinaan näin kaunis asuinpaikka. Kerettiin kierrellä melko pitkään asuntonäytöissä mutta mikään kohde ei natsannut täydellisesti. Monet sanoivat, että kyllä sen sitten tietää, kun oma koti tulee kohdalle. Ja niinhän sen tiesi: eräänä syysiltana astuttiin autosta ulos, käveltiin metsän keskelle ja siinä oli paikka, missä haluttiin asua. Enää piti rakentaa se koti mutta kyllä näissä maisemissa kelpaa asustella.
Näkymät takapihalle




Metsässä kävellessä löytyi jälleen yksi hieno puoli asuinpaikasta: naapurit, jotka ajaa uran, missä voi vejättää koiria! Kyllä meiän kelepaa!

Harmi vaan, että Sikulta löytyi ennen joulua selästä hotspot, joka jäi osittain valjaiden alle, mistä syystä vetohommiin tuli tauko.

Nyt iho on jo parempi ja tänään käytiinkin pikkumutka ajamassa. Jeti pääsi ensimmäistä kertaa mukaan ja kyllä kaksikolla riitti vauhtia! Ajettiin vain muutama sata metriä vaikka koirilla ois virtaa ollut pidempäänkin. Nyt haaveissa siintää jo kevätaurinko ja pidemmät lenkit :)

Vauhdilla kotiin asti!

Reenin jälkeen on tärkeää levätä

24.12.2016

24. luukku - joulu on!

Joulu on vihdoin täällä! Meiän aattoaamu sujui rauhallisesti kinkkua paistellen ja riisipuuroa keitellen. Perinteitä kunnioittaen aattoon kuului tietenkin myös Lumiukko, jonka aikana alkoi ihanasti sataa luntakin. 
Siku auttoi kinkun paistossa ja vahti, ettei possu enää karkaa.

Nyt on aika rauhoittua joulun viettoon ja keskittyä syömään.

Erittäin hyvää joulua kaikille!

23.12.2016

23. luukku - joulutaruja

Tunnelma alkaa olla ihanan jouluinen: kuusi on koristeltu, kinkku odottaa uunin jäähtymistä, radiossa lauletaan kastanjoista ja ulkona myrskylyhdyissä palaa tulet. 

Minulla on eräs jouluun liittymätön perinne, jota ilman joulua ei tule. Vuonna 2003 tuli ensi-iltaan erään elokuvatrilogian viimeinen osa. Kahden ensimmäisen osan ilmestyessä olin ollut vakaasti sitä mieltä, että kyseiset elokuvat ovat ihan turhaa teinien hypetystä. Päätin joululoman alkaessa kuitenkin antaa ensimmäiselle osalle mahdollisuuden. Katsoin sen - ja toisen heti perään (siis nää on niin hyviä, äkkiä mulle tää kirjana!). Tästä mielenmuutoksesta johtuen olen yli kymmenen vuoden ajan lukenut Taru sormusten herrasta joka joulu. Tämä on kirja, joka täytyy saada lukea rauhassa ja hartaudella, siksi sitä ei lukaista pikaisesti arkikiireiden lomassa. 

Joten, nyt haen pari Brunbergin tryffeliä, viltin enkä ole hetkeen tavoitettavissa.

22.12.2016

22. luukku - kaksi sydäntä

Two hearts are better than one 
Two hearts girl get the job done
Two hearts are better than one

Bruce sen tiesi ja mekin se huomattiin, joten vuosi sitten marssittiin maistraattiin vaihtamaan siviilisäätyä. Toiset menee naimisiin kesällä, toiset vuoden pimeimpänä päivänä. Ajattelin, että tämähän on helppo päivä muistaa, talvipäivänseisauksesta on aina uutisissa kunnes huomasin, että eihän  talvipäivänseisaus ole joka vuosi samalla päivämäärällä. Tästä johtui, että luulin pitkälle joulukuuta, että hääpäivä onkin 21. päivä. Onneksi sormuksesta voi aina tarkistaa.

Vihdoin myös mies on saatu lomalle ja joulumatto on levitety lattialla. Nyt talossa on joulu.

20.12.2016

20. luukku - joulun oleellisimmat

Joulun ollessa enää muutaman yön päässä on hyvä palauttaa mieleen, mikä se joulun tärkein asia onkaan.

Se ei ole viimesen päälle siivotut keittiönkaapit, säkkisotalla joululahjoja ja tuskanhikiä ruokakaupassa. 

Joulu on rakkaita, rauhaa ja rentoutta.

Ja tietenkin hyvää ruokaa!
Jouluruokapöytä 1/3

19.12.2016

19. luukku - joululeivontaa

Hyvää jouluviikkoa kaikille ja erittäin hyvää joululomaa mulle! Sain aamulla viimeiset työt tehtyä, joten nyt voin alkaa rauhoittua jouluun.

Paitsi, että viime päivät ovat olleet täynnä ohjelmaa. Eilen iskettiin kaksi kärpästä yhdellä lenkillä ja otettiin koirat mukaan joulukuusta metsästämään. Ehdotin miehelle viime jouluna, että voitas alottaa oma jouluperinne etsimällä mahdollisimman ruma kuusi. Ei tulis paineita löytää sitä täydellistä joulupuuta (koska eihän elämässä mikään muukaan ole täydellistä). Tämä ohjenuora mielessä löydettiin tänäkin vuonna meille erittäin hyvin sopiva kuusi. 

Loppupäivä menikin urakoidessa karjalanpiirakoita puolelle suvulle. Taidettiin kyllä syödä suurin osa mutta uunituoreenahan ne maistuu parhailta.

Aamulla jätin perheen miesosaston kotiin ja tulin jatkamaan leivontatalkoita mun vanhempien luokse. Illan teholeivonnan tuloksena on leivottu piparit ja tähtipullat. Nyt on hyvä köllötellä napa pystyssä joululauluja kuunnellen. 

17.12.2016

17. luukku - joulupukin pajassa

Ennen kuin tauti kaatoi sänkyyn, kävin Oulun Kädentaitajien lahjapajassa. Lahjapajassa käsityöläiset myyvät tuotteitaan ja paikalla olikin tarjontaa laidasta laitaan: oli muun muassa keramiikkaa, puukkoja, uistimia, taidetta, kenkiä, koruja ja tietenkin villasukkia.

Vedän sen verran kotiinpäin ja haluan erityisesti mainita Yrttiajan, joka valmistaa käsityönä yrtti- ja luontaistuotteita. Kaikki tuotteissa käytetyt yrtit on joko luonnosta kerättyjä villiyrttejä tai ilman myrkkyjä viljeltyjä. Tuotteissa ei ole minkäänlaisia säilöntäaineita.

Äitini on mukana Yrttiajassa, joten olen kuulunut testiryhmään jo vuosia ja voinkin lämpimästi suositella tuotteita niin itselle kuin ystävällekin lahjaksi. Meillä päivittäisessä käytössä ovat yrtti- ja chilisuolat, viherjauheet, huulirasvat, saippuat sekä jalka- ja kipuvoiteet.

Lahjapaja löytyy ihan Oulun keskustasta osoitteesta Isokatu 30 ja on avoinna joka päivä 22. päivään asti. Käykäähän ihastelemassa!

16.12.2016

16. luukku - terveisiä sohvan pohjalta

Hengissä ollaan vaikka tauti yrittääkin nitistää naisesta mehut pois. En ole ikinä ollut hyvä sairastamaan mutta nyt tämä on jotenkin erityisen vaikiaa. Ulkona on kauniin talvista ja taivaanranta punottaa auringon laskiessa. Koirat tuoksuvat raikkaalta tullessaan tutkimaan sohvalla makaavaa emäntää. Mäkin haluan ulos ja liikkeelle! 

Jouluvalmistelut ovat jääneet odottamaan terveitä päiviä. Taatelikakut odottaa leipojaansa, samoin kuin  tähtipullat. Viikonloppuna on tarkotus pitää karjalanpiirakkatalkoot anopin johdolla, mutta katsotaan, onko musta leipojaksi vai osallistunko vaan syömiseen.

Mutta täytyy yrittää ajatella positiivisesti: otan taudin mieluummin nyt kuin viikon päästä. Olisihan se ihan kamalaa, jos ei nuhan takia maistaisi jouluruokia!

11.12.2016

11. luukku - torttutehdas

Jouluvalmistelut jatkuu! Tänään vuorossa olivat tortut.

Yleensä teen tortut kaupan voitaikinasta, koska mulle on jäänyt traumoja koulun kotitalouden tunnilta, missä itsetehtyä taikinaa kaulittiin ja käännettiin ikuisuudelta tuntuneen ajan. Olenkin aina luullut, että kaikki itsetehdyt torttutaikinat vaativat tämän työvaiheen mutta kun sain äidin kautta reseptin, joka kaulittiin tasan kerran, piti sitä heti testata.

Ja hyviähän niistä tuli! Tortut piti äkkiä laittaa pakkaseen, jotta edes osa säilyisi jouluun asti. Lehteviä nämä tortut eivät ole mutta miehen mielestä se on vain hyvä asia (etpähän murustele joka paikkaan). Musta oli kiva, että tortut näyttää tortuilta myös uunista tulleessan eikä epämääräseltä möykyltä, jonka luumuhillo on valahtanut sivuun. 

Eli tässä äärimmäisen helppo ja yksinkertainen torttutaikina, mikäli haluat vaihtelua kaupan taikinaan.

Torttutaikina
250 g voita
6 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3 dl kermaa

Nypi pehmyt voi ja jauhot (+ leivinjauhe) sekaisin. Lisää vaahdotettu kerma. Taikinan voi leipoa heti mutta hetken jäähtyneenä sitä on helpompi käsitellä. Pidä leivottuja torttuja hetki kylmässä ennen paistamista. Mä paistoin tortut leivinuunissa, jonka mittari näytti noin 225-250 astetta.

Nam nam!

10.12.2016

10. luukku - joululahjaideoita

Eilinen päivä kului joulua varten harjoitellen: katsoin neljä leffaa ja pari tuntia sarjoja Netflixistä, sillä kuume ja huono olo pakottivat sohvalle. Siellä pötkötellessä olikin aikaa miettiä joululahjoja. Mä oon jo usiamman vuoden välttänyt tavaran antamista, jos en tiedä, että tavara tulee tarpeeseen. Siksi oonkin usein kysynyt suoraan, onko jotain mitä tarvitaan. Aina on myös mahdollista sopia, että ei osteta lahjoja. Hyvä keino on kylässä ollessa kuunnella vaivihkaa, puuttuuko jotain. Tässä toki piilee se vaara, että joku muukin on huomannut saman puutteen: pikkuveljeni sai eräänä jouluna kolmelta taholta keittiöveitsiä. Kahdenkymmenen uuden keittiöveitsen omistajan on helppo hymyillä?

Listasin tähän hyväksi havaittuja tavaralahjoja sekä aineettomia annettavia.

1. Villasukat. Villasukkia ei voi koskaan olla liikaa. Paitsi ehkä mun miehellä, joka omistaa reilut kymmenen paria jalanlämmittimiä.

2. Hyvä viski (tai jokin muu laatujuoma). Hyvällä viskillä tarkoitan nyt oikiasti hyvää, amerikkalaiset litkut voi suosiolla jättää hyllyyn. Tätä lahjaa suosittelen niille, jotka ymmärtää laatujuoman päälle, ei siis helmiä sioille.

3. Kirja. Jouluna usealla on aikaa rauhoittua kirjan ääreen. Luontoihmisille (ja toisaalta myös ei-niin-luontoihmisille) suosittelen Jorma Luhdan kirjoja, joissa on äärimmäisen kauniita kuvia mutta myös pysäyttävää pohdintaa ihmisen vaikutuksesta luontoon.

4. Käsityöt. Mikäli haluat antaa jotain konkreettista, suosi lähellä tehtyjä tuotteita. Joulun alla monilla pienemmilläkin paikkakunnilla on myyjäisiä ja joulutoreja, joilta löytyy itsetehtyjä herkkuja ja käsitöitä.


5. Lahjakortilla tekemistä. Olen äärimmäisen huono lähtemään mihinkään, joten on mukava saada lahjakortti johonkin puuhaan. Kulttuurin ystävälle voi antaa esimerkiksi lippuja leffaan, teatteriin tai keikalle, liikunnalliselle puolestaan hiihtokoulua tai kiipeilykokeilun. Jotain vähän jännempää tarjoavat erilaiset pakopelit. Sukulaislapsen voi viedä vaikka Hoploppiin, uimaan tai paistamaan makkaraa.

6. Lahjakortilla herkuttelemaan. Ruuan suurkuluttajana arvostan ravintolalahjakortteja erityisen paljon mutta lahjakortteja voi antaa vaikkapa paikkalliseen juusto- tai lihakauppaan. 

7. Syötävää. Mun äiti tekee maailman parasta ruisleipää, joten viime joulun alla annettiin kaikille naapureille ruislimput. Naapurin setä ihastui leipään ikihyviksi ja toi aattona meille lakkakakun :)
Sikulle riittää lahjaksi maitopurkki, mihin on piilotettu herkkuja.

9.12.2016

9. luukku - tunnelman tuojat

Eilen luukku jäi avaamatta, sillä työpäivä venähti pitkäksi. Kotiin tullessani vastassa oli kaksi hyvin unista karvalasta.

Minulle on muodostunut tietyt ajankohdat, milloin mitäkin jouluunvalmistavaa voi tehdä. Liian aikaisin ei voi aloittaa, koska silloin joulutunnelma saapuu turhan aikaisin. Marraskuussa saa tehdä jo torttuja ja laittaa ulkovalot. Ensimmäisenä adventtina ripustetaan joulutähdet ikkunaan ja itsenäisyyspäivän tienoilla leivotaan ekat piparit (niitä ei muuten ole montaa enää jäljellä, kohta täytyy tehdä lisää). Joululaulut tuovat hyvin jouluisen tunnelman, joten niitä voi kuunnella vasta joulun hiipiessä jo kulman takana. En ole vielä kuunnellut joululauluja mutta ehkä eilisen Jean Sibeliuksen sekä suomalaisen musiikin päivän kunniaksi voisin vihdoin laittaa Jouluradion soimaan.  

Toinen jouluisen tunnelman tuoja on ehdottomasti joulukukat. Äitilläni on aina jouluna talo täynnä amarylliksia, joista on osa on uusia ja osa edellisistä jouluista säilytettyjä. Ilmeisesti amaryllikset voi saada kukkimaan useampana jouluna peräkkäin mutta koska minun viimevuotiset kukat eivät vieläkään näytä minkäänlaisia elonmerkkejä, piti varulta ostaa jo uusi. Ehkä kohta myös toinenkin, että jouluna on varmasti paljon kukkia. 

Onneksi jotkut hoidokit kuitenkin osoittavat kiitollisuuttaan (hoidon puutteesta): telkkarihuoneen kaktus on täynnä nuppuja ja ensimmäiset kukatkin ovat jo avautuneet. Käyhän se tämäkin joulukukasta.

7.12.2016

7. luukku - loma hiipii mieleen

Tänään ja huomenna töissä on hulinaa, joten lähestyvä joululoma hiipii pikkuhiljaa mieleen. 

Mun mielestä joulu on ehdottomasti paras aika lomailla. Kesällä on ihan liikaa tekemistä: reissuja, juhlia, pihahommia, rakentamisurakoita ja niin edelleen. Itse en osaa kesällä olla vaan lekotella, kun pitkät valoisat illat suorastaan huutavat ulos touhuamaan. Jouluna rentoilu sen sijaan onnistuu, sillä valoisaa on juuri sen ajan, että kerkiää käyttää koirat lenkillä. Sitten ulkona onkin liian pimiä tehä mitään eli sama pysyä sisällä, lukea kirjaa, syödä hyvin ja nukkua paljon. Siksi joulu onkin niin ihanaa aikaa.
Koirilta tämä onnistuu, oli vuodenaika mikä tahansa.

6.12.2016

6. luukku - itsenäisyyspäivän viettoa

Jopa sää on tänään juhlinut 99-vuotiasta Suomea. 

Me juhlittiin koirien kanssa ulkoilemalla oikein urakalla. Jetin kanssa käveltiin pitkä lenkki, jonka jälkeen toiset näytti kylmettyneeltä, toiset taas ei. 


Siku pääsi taas reenaamaan vetokoiranhommia, kun piipahdettiin jälleen yhteistreeneissä. Hyvin meni ja emäntä kimitti kehuja ripset jäässä.

Päivän hämärtyessä siirryttiin sisätiloihin jatkamaan joulusiivousta. Makkarin siivous jäi vähän kesken, kun perheen nuorimmalle tuli väsy.


Nyt täytyy alkaa seuraamaan kättelyä äitin kanssa. Kun en oo vuoteen saanut niitä kattua!

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille, muistetaan olla kiitollisia meidän Suomesta.

5.12.2016

5. luukku - maailman parhaat piparit

Jotenkin meidän itsenäisyyspäiväperinteeksi on muodostunut pipareiden leivonta. Huomiseen valmistautuen tein piparitaikinan kylmettymään. Kyseessä ei ole mikä tahansa piparitaikina vaan vaatimattomasti maailman paras. Itse taikinaa voisi syödä kilotolkulla ja piparit on rapeita ja pehmeitä samaan aikaan. Mitään terveysintoilijan eväitähän nämä eivät ole mutta eipä sillä niin väliä, jos kerran vuodessa leipoo. Tässä teillekin ohje, suosittelen!

Maailman parhaat piparit
3 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
3 munaa
400 g voita
1 dl siirappia
3 tl soodaa
9 dl (erikois)vehnäjauhoja
3 dl perunajauhoja
1 rkl kanelia
1,5 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
1 tl pomeranssin kuorta

Vatkaa munat ja sokerit
Lisää sulatettu voi ja siirappi
Sekoita kuivat aineet ja siivilöi sekaan.
Jaa muutamaksi leipäreeksi ja anna jähmettyä kylmässä yön yli.
Leivo ja paista 200 asteessa noin 5-8 minuuttia.
Syö ittes ähkyyn.

Raaka piparitaikina ei ole edustavan näköistä, joten kuvasin Jetin jalkoja. Paljon söpömpää!

4.12.2016

4. luukku - täydellinen talvipäivä

Tänään saatiin viettää täydellistä talvipäivää hyvin talvisessa kelissä. Aamulla koirien herättäessä (ulvomalla häkissä) mittari näytti reilusta pakkasta. Sehän piti tietenkin hyödyntää ja laittaa jäälyhdyt tekeytymään.


Aloitin tänään joulusiivouksen. Muuten siivous on pakollinen paha mutta joulusiivous on jostain syystä hirmu mukavaa. Pesen talon lattiasta kattoon (ikkunoita en sentäs, se ei oo edes joulun alla millään muotoa mukavaa) ja ai että, sitten on hyvä heittäytyä joulun viettoon. Kerrostalossa asuessa yksi päivä riitti perusteelliseen jynssäykseen mutta nyt, kun asuttavia ja siivottavia neliöitä on enemmän, ajattelin aloittaa hyvissä ajoin: tänään työhuone, ensi viikonloppuna makkari. Ja onhan tämä moninverroin palkistevampaa, kun voi usiammin taputtaa ittiään olkapäälle ja kehua tehdystä työstä.



Iltapäivä vietettiin vetokoirien yhteistreeneissä Sikun kanssa. Me oltiin kicksparkilla liikenteessä ja lähdettiin peräjälkeen erikokoisilla valjakoilla liikenteeseen. Mua jännitti ihan hirviästi, että ajetaan puuhuun (koska ei jarruja) tai vaihtoehtosesti Siku jää haistelemaan ja kuseskelemaan (kuten yleensä kotona treenatessa) ja perästätulevat joutuvat pysähtelemään. Ja mitä vielä! Siku veti ihan mahtavasti koko matkan vaikka välillä ura oli pehmyt eikä meillä ollut hankijalaksia. Myös käännökset sujui ongelmitta. Mettä vaan raikui, kun kehuin Sikua. Kävikin niin, että me pysähdeltiin odottamaan, että edellämenijät kerkiää alta pois. Ihan mahtavaa mennä lumisessa metässä kunnon lumipyryssä koiran toimiessa! Neljä kilometriä oli ohi ihan liian pian. Nyt polttelee, että saatais Jetikin vetotouhuihin mukaan ja päästäis pikkuhiljaa kasvattamaan matkaa.
Lähtötäpinöissä

3.12.2016

3. luukku - pelko perseessä

Nyt ei irtoa mitään jouluista. Oon vaan äärimmäisen helpottunut ja onnellinen, että koirat on tallessa ja hengissä. Ei nimittäin ole ihan itsestäänselvyys tämän päivän tapahtumien jälkeen.



Ei mulla nyt muuta, palataan huomenna astialle.