26.5.2018

Kannattiko palkata (äitiys)PT?

Ei vitsit, kuinka mahtavat kelit saatiin näin aikaisin keväällä! Kyllä nyt kelpaa olla hoitovapaalla! Vaikka kesä tulla tupsahti yllättäen, otetaan kuitenkin katsaus menneeseen talveen. Olen lokakuusta asti ollut PT:n ohjauksessa ja nyt treenit ovat ihan loppusuoralla. Mun PT on tosiaan myös äitiysfysioterapeutti ja erikoistunut synnyttäneiden naisten kanssa treenaamiseen eli juuri sopiva mun tilanteeseen.

Olen todennut jo monta kertaa, että PT:n palkkaaminen oli ehkä parhaiten sijoitetut rahat pitkään aikaan! Ihan ehdottomasti. Koska mikäpä olisi tärkeämpää kuin hyvinvointi. Olen oppinut paljon sellaista, mitä halusinkin mutta myös paljon sellaista, mitä en aluksi osannut odottaa.

Kaikkein tärkein tavoite ja syy palkata PT oli se, että saan itseni kuntoon turvallisesti raskauden ja synnytyksen jälkeen. Olen malttanut odottaa, että kunto nousee pikkuhiljaa ja lisännyt tehoja sen myötä. Ennen synnytystä mulla oli vähän sellainen mentaliteetti, että minähän sitten toivun tosi nopeasti ja olen jo ihan pian taas salilla ja juoksemassa. Nyt olen vihdoin sisäistanyt sen, että raskaudesta ja synnytyksestä toipuminen vie ihan hiton kauan aikaa! Ilman PT:tä olisin saattanut aiheuttaa vahinkoa riehumalla liian lujaa liian nopeasti. Mutta vaikka asioita on tehty maltilla, olen nyt paremmassa kunnossa kuin ennen raskautta. Tuntuu muuten hyvältä!

Tärkeää oli saada todenmukainen keskivartalon ja lantionpohjan tilanne raskauden jälkeen. Jo ennen PT:n tekemää tarkistusta jälkitarkastuksen tehnyt lääkäri antoi luvan palata normaalisti liikkumaan. PT teki perusteellisemman tutkimuksen ja totesi, että vielä on töitä tehtävänä. Ihan mahtavaa on ollut myös se, että mulla on ollut käytettävissä lantionpohjan ammattilainen, jolta on voinut kysyä kaikenlaista ja jolta olen saanut ohjeita ja vinkkejä, kun ongelmia on ollut. Koska lantionpohjan ongelmat ovat tosi yleisiä raskauden ja synnytyksen jälkeen mutta niiden kanssa ei todellakaan tarvitse oppia elämään. Keinoja kyllä löytyy kunhan löytyy oikea ammattilainen ohjeistamaan. Yleensäkin mua harmittaa, kuinka äidit jää lapsen syntymän jälkeen ihan unholaan neuvolassa. Jos saisin päättää, niin kaikille synnyttäneille äitiysfysioterapiakäynti ois pakollinen :)

Asia, mitä odotin tosi paljon PT:ltä oli se, että saan valmiit saliohjelmat ja opastusta oikeisiin suoritustekniikoihin. On ollutkin ihan mahtavaa, kun salilla tiedän tasan tarkkaan, mitä teen, montako toistoa ja sarjaa ja millä painoilla. Kun kotona säätämistä on ihan tarpeeksi, niin salilla on ollut ihanaa vain keskittyä tekemiseen. Olen myös huomannut, että jopa tosi väsyneenä salille on ollut helppo lähteä, kun tiedän mitä siellä teen. Vaikka PT ei ole patistellut treenaamaan niin kyllä vain on korkeampi kynnys jättää treeni välistä, kun PT kuitenkin seuraavalla tapaamisella kyselee, miten treenit on sujuneet.

Aikaisemmin alku- ja loppuverryttelyt ovat jääneet lähestulkoon aina välistä mutta nyt olen saanut niihinkin hyvän liikepankin. Teen nykyään sekä ennen että jälkeen toiminnallisia harjoituksia, joilla venytetään jumeja mutta myös aktivoideen heikkoja kohtia. Nautin nykyään verryttelyistä: alkuverryttelyn aikana saa hieman tyhjennettyä päätä ja siirrettyä keskittymisen treeniin ja loppuverryttely nyt vaan on mukavaa kovan treenin jälkeen. Eikä muuten tule niin pahoja lihaskipujakaan!

Valmennukseen kuului myös ruokavalion tsekkaus. Otin parilta päivältä kuvat kaikesta mitä söin ja ne käytiin yhdessä läpi. Ainut palaute, mitä sain oli, että on syötävä enemmän. Paljon enemmän. Imetys kuluttaa jo paljon energiaa ja siihen treenit päälle niin ruokaa on syötävä ihan reilusti. Tätä opettelen vieläkin, varsinkin välipalat on haasteellisia. Mutta toisaalta saan myös aika paljon ihmettelyä, että miten voit syödä noin paljon. Eli jotain on opittu!

Vaikka valmennuksen tavoite oli laittaa kroppa kuntoon, niin myös henkiselle hyvinvoinnille on ollut tärkeää päästä välillä pois kotoa ja keskittyä vain ja ainoastaan itseensä. Suosittelen jokaiselle äidille!

Tämmösiä ajatuksia äitiysfysioterapeutin ja PT:n kanssa treenaamisesta. Onko teille tuttua puuhaa?

29.4.2018

Kevätaamun ihanuus

Rakastan kevätaamujen tunnelmaa: muita kulkijoita ei näy mutta linnut ovat heränneet ja pitävät kevätriemua pursuavaa konserttiaan. Kevätaamujen lenkit ovatkin ihan heittämällä suosikkejani. Tänä keväänä en ole jaksanut lähteä aamulenkeille, koska poika on heräillyt tosi monesti yön aikana. Nyt mies otti vastuun yöheräilyistä ja mä sain nukkua koko yön. Oli kuulkaas luksusta. Hyvistä yöunista virkistyneenä lähdettiin Jetin kanssa aamulenkille. 

Mentiin ensin katsomaan tulvaa joelle. Ja kuten joka kevät, metsästä virtaava vesi oli katkaissut tien ja jouduttiin kääntymään takaisin. Suunnattiin sitten pellolle katsomaan joutsenia ja kuuntelemaan taivaanvuohea. Sulat pitkospuut houkuttelivat meidät metsän sisään, missä vesi lirisi joka paikassa. Paikoitellen pitkospuut olivatkin ihan sulat mutta välillä vielä jään alla. Tarkkana sai siis olla. Loppuun otettiin vielä tasapainoharjoitus juurakossa. Loppumatka hipsuteltiin tietä pitkin kotiin. 

Ja ai että, olin hyvällä tuulella kun tulin kotiin! Pääsin niiiin pitkältä tuntuneen ajan jälkeen koiran kanssa metsään juoksemaan. Juoksu tuntui oikeastaan ensimmäistä kertaa ihan oikeasti samalta kuin ennen raskautta. Mentiin ihan fiiliksen mukaan: välillä juostiin, välillä käveltiin ja ihmeteltiin kevään ääniä ja tuoksua. Lisäksi saatiin nauttia aamun tunnelmasta ihan rauhassa. Kerrankin ei ollut kiire lenkiltä kotiin vaan sain käydä ihan niin pitkällä lenkillä kuin tuntui hyvältä. 

Ja mikä parasta, kotona odotti valmis ruoka <3

22.4.2018

Neljä kuukautta polkupuolikkaaseen

Heippa ja terveiset sairastuvalta! Kuluneella viikolla poika oli flunssassa ja kuumeessa, mä flunssassa ja mies oksennustaudissa. Nyt on kaikkensa antanut olotila ja toiveissa olisi hieman terveempi tuleva viikko.

Kuten olen jo aikasemmin kertonut, ensi kesänä on tavoitteena juosta polkupuolikas. Mutta en ole tainnut vielä paljastaa, missä ja milloin tämä tapahtuu. Eli koitos käydään aika tarkkaan neljän kuukauden kuluttua Rokualla, missä juostaan Rokua TrailRun. Mehän käytiin viime kesänä Rokualla vaeltamassa ja jo silloin mietin, että näitä polkuja olisi ihan mahtava juosta. Pääasiassa polut ovat tosi helppokulkuisia ja tasaisia mutta mäkisyyttä kuitenkin löytyy. Elokuun 19. päivä pääsen siis Rokualle myös juoksemaan!

Vaikka tavoite on asetettu, niin paljon on vielä tehtävää. Viime aikojen treenit ovat keskittyneet edelleen lihaskunnon vahvistamiseen eli salitreenejä on kaksi viikossa. Ja täytyy lisätä, että alkaa pikkuhiljaa tuntua, että salilla on ähisty! Taidan olla paremmassa "salikunnossa" kuin koskaan aikaisemmin. Kyllä kannatti ottaa PT! 

Juoksua olen testannut vähitellen ja se tuntuu nyt ihan hyvältä. Tosin pisin yhtämittaan juostu matka on edelleen reilu kilometri eli ei pitkästi puolikkaaseen! :D Mutta lihaskuntoon panostaminen on ehdottomasti kannattanut, sillä vaikka juoksutaukoa tuli puolitoista vuotta, niin juoksu sujui silti vahvasti!

Vähitellen olisi tarkoitus ehkä jättää toinen salitreeni viikosta pois ja alkaa keskittyä enemmän juoksuun. Matkaa pitäisi ehdottomasti alkaa kasvattaa, että jalat tottuisivat pidempikestoiseen juoksemiseen. En taida sen kummempia ohjelmia suunnitella vaan yritän juosta monipuolisesti. Aika paljon pojan nukkuminen vaikuttaa siihen, kuinka paljon jaksan treenata. Mäkitreenejä pitäisi alkaa harrastamaan, sen verran hyvin Rokuan mäet ovat muistissa. Onneksi Sankivaara on lähellä ja siltä löytyy mukavia mäkiä. Vauhdikkaampia juoksuja tulee varmasti Jetin kanssa, hitaampia lenkkejä puolestaan kävellessä.

Aikatavoitetta en ole asettanut. Tavoitteena on selvitä maaliin ja ehkä hieman nauttia matkanteosta. Tosin mies jo huolehti, että pitäisikö varata majoitus Rokualta, että pääsevät pojan kanssa kannustamaan. En sitten kysynyt, että kuinka kauan hän luulee minun matkalla viipyvän.

No niin, tavoite kirkkaana mielessä seuraavalle lenkille! Yritän raportoida edistymistä mutta jotenkin päivät vilahtavat ohitse tosi nopiasti. Olisi kiva kuulla, onko muita Rokualle tulijoita tai ensikertalaisia polkujuoksukisoihin menijöitä?

6.4.2018

Hiihtoloma Ylläksellä

Olen joskus todennut, että mun unelmaloma olisi sellainen, että voisin vain liikkua ja syödä. Ja nyt sellaisen sain. Äkäslompolossa tietenkin, missäpä muuallakaan!

Lomaan mahtui kaksi kokonaista päivää ladulla. Lisäksi tulo- ja lähtöpäivänä kerettiin käydä ottamassa pikkuhiet. Vaikka kahtena päivänä satoi lunta (tuntui uskomattomalta, että eletään jo huhtikuuta!) niin saatiin yhtenä päivänä nauttia täydellisestä tunturi-ilmasta, niinkuin paikalliset sanoi. Aurinkoa pilvettömältä taivaalta eikä tuulta nimeksikään. Me hiihdettiin ja nautittiin ja poika nukkui ahkiossa aurinkolasit silmillä. 

Vuokrattiin tosiaan ahkio, jolla poikaa pystyi vetämään. Kokeiltiin vetoa sekä perinteisellä että luistelutyylillä ja molemmilla se onnistui. Perinteisellä oli kiva ja melko kevytkin vetää tasaisessa maastossa mutta ylämäkiä oli tosi tympeä tampata haarakäynnillä. Luistellen vetäminen nosti sykkeen helposti taivaisiin mutta ainakin mä tykkäsin luistella silloin, kun mäkiä oli enemmän. Ahkio oli loppujen lopuksi yllättävän kevyt vetää mutta jos vetäjiä olisi ollut vain yksi niin päivämatkat olisivat olleet huomattavasti lyhyempiä. Nyt saatettiin vaihtaa vetäjää ja toinen sai levähtää.

Oli hauska huomata, kuinka paljon poika sai hymyä osakseen urvottaessaan ahkiossa kädet kohti taivasta. Saatiin myös paljon kommentteja, että onpa hienoa, että lapsi oppii pienestä pitäen hiihtämään :D Moni myös kyseli, onko ahkiota raskas vetää. 

Päivät ulkona sujuivat pojan kanssa tosi helposti. Ajotettiin hiihtämiset päikkäriaikoihin ja pysähdykset syöntiaikoihin niin päivissä säilyi tuttua rytmiä. Pieni hiihtäjänalku oli innoissaan, kun tauoilla oli paljon ihmisiä ja uusia asioita ihmeteltäväksi. Jos ahkiossa ei heti tullut uni, niin takaa kuului hyväntuulista mölinää. Erinomaista reissuseuraa siis :)

Unelmaloman toisen vaatimuksen täytti majoitukseen kuuluvat aamupala ja illallainen. Oli kuulkaas mahtavaa tulla hiihtämästä, istua alas ja ruoka tuotiin pöytään.

Tässäpä pikaiset kuulumiset kotimatkalta! Pian päästään halaamaan Jetiä ja aloittamaan julmettu pyykkiurakka. Kiva olla kotona siis :)

Ainiin, kuvat jäi tosi vähiin tältä reissulta. Lapsen myötä rekvisiittaa on reissussa niin paljon, että jostain on karsittava ja kamera sai jäädä kotiin. Myöskään puhelimella ei tule kuvattua enää yhtä paljon kun tuntuu, että on koko ajan kädet täynnä tekemistä. Ehkä vielä joskus!

5.3.2018

Viikon liikkumiset vauva-arjessa

Raskausaikana mietin usein, kuinka aikaa omille treeneille löytyy minipätkän syntymän jälkeen. Nyt kun vauva-arkea on takana yli seitsemän kuukautta, niin voin todeta, että aikaa kyllä on - kunhan sen vain ottaa.

Vaunulenkit - parasta pk-treeniä ja ulkoilmaa!

Mulla on ollut syksystä asti PT, joka tekee mulle viikko-ohjelman. Ohjelma sisältää tällä hetkelle kaksi salitreeniä, yhden kevyen aerobisen treenin ja yhden kävelyn, joka sisältää lyhyitä juoksupätkiä. PT:n ohjelman treenien lisäksi tulee koiran ulkoilutusta vaunujen kanssa, vetolenkkejä, keskivartalon aktivointia ja kehonhuoltoa. 

Aikaa omille treeneille siis löytyy mutta lähteminen ei ole enää yhtä helppoa kuin ennen lasta. Ollaan otettu tavaksi käydä tuleva viikko läpi sunnuntai-iltana. Merkkaan PT:n treenit kalenteriin, jotta voidaan sumplia miehen kanssa niin, että pääsen niille ilman lasta ja koiraa. Miehen etätyöpäivät ovat ihania, kun silloin voin tehdä treenin jo päivällä päikkäriaikaan, jolloin ilta jää yhteiseen oleskeluun. Jos mies ei voi hoitaa lasta niin kiikutan pojan mummolaan. Ihan mahtavaa onkin mummola vartin ajomatkan päässä! Melkoista aikataulutetristähän tämä arki yhden lapsen, yhden koiran ja erityisesti yhden auton perheessä on mutta ihan toteutettavissa! Mutta katsotaanpa miltä viime viikko näytti!

Maanantai aloitettiin vaunukävelyllä pojan ja Jetin kanssa. Kovempien pakkasten aikaan ei olla päästy heti aamusta ulos mutta onneksi aurinko lämmittää jo niin, että viimeistään iltapäivällä päästään kävelylle. Äiti saa raitista ilmaa, poika nukkuu hyvät päikkärit ja Jeti saa haistella. Maanantain lenkillä nautittiin auringosta tunnin ja 5,8 km verran. Pojan iltapäiväpäikkäreiden aikaan tein lyhkäsesti keskivartaloharjotuksia ja venyttelin. Jos venyttelen päivällä pojan ollessa hereillä niin saan olla koko ajan vahdissa, ettei poika pure johtoja (sillä yhdellä hampaalla joka puhkesi tällä viikolla!) tai ui Jetin vesikupissa.
Anna namu!

Tiistaina mies oli etätöissä kotona, joten aamupäikkäreiden aikaan käytin Jetin lyhyellä vetolenkillä kicksparkilla. Iltapäiväksi vein pojan mummolaan hoitoon ja kävin salilla. Treeni kesti 45 minuuttia ja loppuverryttely jäi välistä kun huutava nälkä pakotti lopettamaan. Onneksi anoppilassa odotti valmis ruoka <3
Done! Äkkiä ruokaa!

Salin jälkeen on pohjaton nälkä. Kevyt iltapala kahden illallisen jälkeen.

Keskiviikkona käytiin taas vajaan tunnin vaunulenkillä. Illalla ohjelmassa oli 40 minuutin kävely johon sisältyi 5x100 m juoksua. Olen siis vihdoin päässyt takaisin juoksun pariin. Vaikka näin talvella ikävä juoksun pariin ei olekaan yhtä iso kuin keväällä ja syksyllä niin kyllähän se kivalta tuntuu juosta hyvin pitkästä aikaa. Vaikka edes lyhyitä pätkiä! Oltiin lenkillä poikkeukselliseti koko perhe liikenteessä, joten saatiin vaihdettua päivän kuulumiset. Mies hoiti iltapuuron ja mä venyttelin rauhassa.

Torstaina oli ohjelman mukaan lepopäivä eli käytiin tunnin kävelyllä Jetin ja pojan kanssa. Illalla tein lyhyesti keskivartaloharjotuksia.

Perjantain ohjelmassa oli kevyt treeni. Mies oli etätöissä, joten oltiin sovittu kaverin kanssa hiihtotreffit aamupäikkäreiden aikaan. Lenkin ajan satoi lunta, joten keli ei ollut kovin luistava eikä lenkki todellakaan ollut kevyt (keskisyke 166, maksimi 192). Hiihdettiin 1 h 20 min ja 14,4 km. Illalla käytin Jetin vetolenkillä kicksparkilla.

Lauantaiaamuna käytiin eka vauvauinnissa, jonka jälkeen mies ja poika tiputtivat mut salille ja lähtivät viettämään laatuaikaa Puuiloon ja Motonettiin. Tunnin treeni salilla, pikaiset venyttelyt ja kotiin lounaalle. Tankkauksen jälkeen lähdettiin koko perhe hiihtämään: Jeti veti mua ja mies kantoi pojan kantorinkassa. Testattiin naapurin tekemä yhdeksän kilometrin latu. Lenkki oli kevyt kun oli hyvä vetoapu ja puolessa välissä pidettiin veilä evästauko laavulla.
Talvi, suo ja Jeti - ihan parasta!

Sunnuntaina oli lepopäivä mutta ihan mahtava ilma houkutteli kävelylle. Käveltiin tunti ja tällä kertaa mä testasin kantorinkkaa. Lisäpaino tuntui jaloissa mutta muuten rinkkaa oli hyvä kantaa. Illalla vielä pikaisesti keskivartotreeniä ja viikko oli paketissa!

Kävely 4 h 35 min, 24,3 km
Sali 2 kertaa, 1 h 45 min
Hiihto 1 h 20 min, 14,4 km
Keskivartalon aktivointi 30 min
Venyttely 50 min

Vetolenkit kicksparkilla, 1h 10 min 9 km
Vetolenkki hiihtäen, 1 h 30 min, 9 km